Triumph TR6
TR6 oli englantilaisen Triumph Motor Companyn vuosina 1968 – 1976 valmistama kaksipaikkainen urheiluauto. Mallia valmistettiin, tuolloin osaksi British Leyland -konsernia liitetyn yhtiön tehtaalla Coventryssa, kaikkiaan 94 619 kappaletta. Näistä 86 249 autoa meni vientiin, pääasiassa Yhdysvaltoihin ja ainoastaan 8370 autoa jäi kotisaarelleen.[3]
| Triumph TR6 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Coventry, Englanti |
| Valmistaja | Triumph Motor Company |
| Konserni | British Leyland |
| Valmistusvuodet | 1968–1976 |
| Korimalli | Roadster |
| Edeltäjä | Triumph TR5 |
| Seuraaja | Triumph TR7 |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | 2,5 l Triumph R6 |
| Vetotapa | Takaveto |
| Vaihteisto |
4-portainen manuaali optiona ylivaihde[2] |
| Mitat | |
| Massa | 1130 kg (2491 lb)[1] |
| Pituus | 3950 mm (155,5")[1] |
| Akseliväli | 2235 mm (80,0")[1] |
| Leveys | 1550 mm (61,0")[1] |
| Korkeus | 1270 mm (50,0")[1] |
Yleistä muokkaa
Triumph TR6 tuotiin markkinoille mallivuodelle 1969. Mallin rakenteena oli edelleen erillisrungolle asennettu kori. TR6:n alusta perustui hyvin pitkälti aiempien TR4A / TR5 -mallien konstruktiona ja myös mallin kyljissä on vielä häivähdys edeltäjiensä muodoista. Tähän asti Triumphilla oli luotettu italialaisen designeri Giovanni Michelottin näkemyksiin, mutta nyt TR6:n modernien muotojen takana oli saksalainen Karmann.[3]
Kokoontaittuvan vinyylikaton sijaan auto voitiin myös varustaa tehdasvalmisteisella, irrotettavalla kovakatolla. Muita valinnaisvarusteita olivat mm. taka-akselin kallistuksenvakain ja tasauspyörästön luistonesto, sekä suosituimpana ylivaihde.
Valmistushistoriansa aikana TR6 ei kokenut suuria muutoksia, mutta malli sai osakseen pientä viilausta vuosittain.
Tekniikka muokkaa
Alusta muokkaa
Etupyörien tuentana on päällekkäiset tukivarret, kallistuksenvakain ja kierrejouset, joiden sisällä teleskooppi-iskunvaimentimet. Takana pyöränripustuksena on semi-trailing-tukivarret ja kierrejouset. Takana heilahduksenvaimennuksesta huolehtivat vipuvarren välityksellä toimivat vaimentimet.[4]
Ohjaus on tehostamaton hammastanko-ohjaus. Edessä levy- ja takana rumpujarrut.
Voimalinja muokkaa
TR6:n voimanlähteenä toimi Triumphin oma, 2,5-litrainen, kuusisylinterinen OHV-rivimoottori. Yhdysvaltoihin toimitetut versiot varustettiin kahdella Strömberg tai SU-kaasuttimella, näiden mallien teho vaihtelee vuosimallista riippuen välillä 98 – 106 hv DIN.[5] Muut, kuin US-versiot varustettiin Lucasin mekaanisella polttoaineensuihkutuksella. Näiden mallien tunnuksena on PI (Petrol Injection) ja niiden tehoksi ilmoitettiin 145 DIN-hevosvoimaa (150 bhp, 110 kW). Vuonna 1973 moottori sai uuden nokka-akselin, jonka myötä sen teho putosi 123 DIN-hevosvoimaan (125 bhp, 93 kW), mutta vastapainona vääntömomentti kasvoi. Muutos latisti hieman moottorin urheiluautomaista olemusta, mutta lisäsi mukavuutta arkikäytössä.
Vaihteisto on täyssynkronoitu neliportainen manuaalivaihteisto, lisävarusteena oli saatavana Laycock de Normanville-ylivaihdeyksikkö. Aluksi ylivaihde oli käytössä välityksillä 2 – 4, mutta myöhemmissä versioissa, noin vuodesta 1973 lähtien, ylivaihde on käytettävissä ainoastaan vaihteilla 3 ja 4.[6][7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e 1969 Triumph TR6 carfolio.com.
- ↑ British Motor Heritage Limited bmh-ltd.com. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 18.5.2015.
- ↑ a b Vintage Triumph Register vintagetriumphregister.org.
- ↑ Triumph TR6 Trailing Arm, Coil Springs & Lever Type Shock Absorbers rimmerbros.co.uk.
- ↑ 1968 Triumph TR 6 (export USA) specifications & performance data review automobile-catalog.com.
- ↑ Bill Piggott, Original Triumph TR4/4A/5/6 - Motorbooks International, 2003 - ISBN 0760317380, 9780760317389 books.google.fi.
- ↑ Bill Piggott, Collector's Originality Guide Triumph TR2 TR3 TR4 TR5 TR6 TR7 TR8, - ISBN 1616730323, 9781616730321 books.google.fi.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Triumph TR6 Wikimedia Commonsissa
