Kasettitreidaus
Kasettitreidaus (myös treidaus, nauhatreidaus tai treidausskene) tarkoittaa musiikkikasettikopioiden vaihtamista postitse. Sitä harrastettiin pääasiassa 1980–1990-luvuilla.lähde?
Kasettitreidauksella oli merkittävä rooli varsinkin punkin ja metallimusiikin, sen yhtyeiden ja tyylilajien ääri-ilmiöiden tunnetuksi tulemisessa sekä suosion kasvussa. Artistit ja fanit kopioivat etenkin demonauhoja C-kaseteille ja postittivat niitä saatekirjeineen toisille yhtyeille ja faneille.[1] Treidauskontakteja solmittiin yhtyeiden konserteissa, musiikkilehtien ilmoituspalstoilla sekä samantyyppistä musiikkia kuuntelevien kavereiden kesken. Treidauksen lieveilmiö oli levy-yhtiöiden tulonmenetykset jokaista kopioitua albumia kohden, sekä nauhoitetun musiikin laadun heikentyminen, koska analogisilla kasettinauhureilla kopioitujen nauhojen äänenlaatu heikkeni jokaisella kuuntelu- ja kopiointikerralla.[1]
Laajimmillaan kopioiden vaihtaminen oli maailmanlaajuista, ja toimintaa pyörittivät musiikkifanien ja -yhtyeiden lisäksi fanzinet, pienet levy-yhtiöt sekä levykaupat, joissa kasettikopiodemojen kautta saattoi tutustua uusiin yhtyeisiin.[1]
Kasettitreidaus lakkasi 1990-luvun lopulla internetin ja MP3-äänenpakkausmenetelmän myötä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c McIver, Joel: ”6. San Francisco kutsuu (1982)”, Metallica, s. 92. Helsinki: Like, 2004. ISBN 978-952-01-0004-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- Albert Mudrian & John Peel: Choosing Death, Like 2006. ISBN 952-471-686-0
- Ian Christe: Pedon meteli: Heavy metalin vanha ja uusi testamentti (Johnny Kniga, 2006) ISBN 951-0-31126-X (sid.)