Tookoolito
Tookoolito (s. 1838, k. 31. joulukuuta 1876, joskus myös Taqulittuq tai Hannah) oli Arkitsella alueella purjehtineiden eurooppalaisten tutkimusretkikuntien palkkaama inuittiopas ja kääntäjä. Hän oli mukana esimerkiksi Charles Francis Hallin kolmella retkikunnalla, joista viimeinen päättyi Hallin kuolemaan, kuusi kuukautta kestäneeseen ajelehtuun jäälautalla ja lopulta pelastumiseen Labradorin rannikolla.
| Tookoolito | |
|---|---|
.jpg) Tookoolito länsimaisessa asussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1838 Baffininsaari |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1876 Groton, Connecticut, Yhdysvallat |
| Ammatti | opas ja tulkki |
| Puoliso | Ebierbing |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus ja matka Britanniaan muokkaa
_and_Tookoolito_(Hannah).png)
Tookoolito syntyi Baffininsaaren Cumberlandin lahden seudulla nykyisen Kanadan Nunavutissa vuonna 1838. Hän tuli tunnetuksi eurooppalaisille etenkin tulkkina ja oppaana. Myös Tookooliton veli Eenoolooapiktuli tunnetuksi oppaana. Tookoolito itse oli naimisissa Ebierbing-nimisen miehen kanssa, jonka kanssa hän matkusteli lähes kuolemaansa saakka.[1]
Ensimmäinen pariskunnan palkannut eurooppalainen oli brittiläinen Thomas Bowlby, joka otti heidät vuonna 1853 mukaan matkalleen takaisin Englantiin. Englannissa "eksoottinen" pariskunta herätti laajaa huomiota ja he kiertelivät yleisölle näytillä. Heidät otti vastaan myös parista kuullut kuningatar Viktoria. Tookoolito oppi puhumaan jonkin verran englantia ja tottui englantilaisiin tapoihin. Hän joi esimerkiksi teetä ja käytti länsimaisia vaatteita. Noin kahden vuoden jälkeen kapteeni William Penny toi parin takaisin Baffininsaarelle.[1]
Hallin retkikunnat muokkaa
.jpg)
Syksyllä 1860 Tookoolito kohtasi amerikkalaisen tutkimusmatkailija Charles Francis Hallin. Hall oli purjehtinut Arktiselle alueelle hänen etsiessään John Franklinin kadonnutta tutkimusretkikuntaa. Hall päätti palkata Tookooliton ja Ebierbingin oppaikseen. Seuraavan 10-vuoden aikana Hall Tookoolito olivat yhdessä kolmella retkikunnalla.[1] Hall kuvaili Tookoolitoa elävästi muistelmateoksessaan Life with the Esquimaux.[2] Ensimmäinen retkikunta kesti vuoteen 1862 ja Tookoolito synnytti sen loppupuolella ensimmäisen lapsensa. Retkikunnan päättyessä Tookoolito palasi Hallin mukana Yhdysvaltoihin, jossa Hall kierrätytti heitä näytteillä keräten samalla rahaa uuteen retkikuntaan. Tookoolito ja hänen lapsensa sairastuivat Yhdysvalloissa ollessaan ja lapsi kuoli keväällä 1863. Hänet haudattiin Connecticutissa.[1]
Hallin toinen retkikunta kesti vuodesta 1864 vuoteen 1869. Edelleen Franklinin retkikuntaa etsien he purjehtivat Repulse Bayn alueelle. Retkikunta löysi joitakin retkikunnan jäsenten tavaroita ja jopa luita, mutta muuta ei edelleenkään löydetty. Tookoolito synnytti toisen poikansa, joka kuoli pienenä jo retkikunnan aikana. Hieman myöhemmin Tookoolito ja Ebierbing adoptoivat tyttölapsen ja he palasivat jälleen Hallin mukana Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa he asuivat omassa asunnossaan Grotonissa.[1]
Hallin kolmas ja viimeinen retkikunta käynnistyi vasta vuonna 1871. Tällä kertaa Hallin tavoitteena oli päästä laivallaan Polaris Pohjoisnavalle. Hall kuitenkin kuoli vuonna 1872, joidenkin huhujen mukaan jonkun retkikunnan jäsenen myrkyttämänä. Retkikunnan kapteeniksi nousi Sidney Buddington, joka jatkoi yritystä. Jäämyrskyssä joko vuonna 1872 tai 1873 Buddington määräsi hylkäämään laivan jäälohkareelle ankkuroituneena Smithinsalmen alueella. Laivan miehistö joutui selviytymään jäällä ajelehtien kuusi kuukautta. Lopulta heidät pelastettiin noin 2 000 kilometriä lähtöpaikalta etelään Labradorin edustalla. Tookooliton tytär oli kuitenkin sairastunut koettelemuksen aikana ja hän kuoli vuonna 1875.[1]
Sittemmät vaiheet muokkaa
Tookoolito itse kuoli vain 38-vuotiaana Grotonissa Yhdysvalloissa 31. joulukuuta 1876. Hänet haudattiin lastensa kanssa Starr Burying Ground-hautausmaalle. Ebierbing meni sittemmin muille retkikunnille ja jäi lopulta pohjoiseen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g John Bennett: Tookoolito The Canadian Encyclopedia. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Pamela R. Stern: Historical Dictionary of the Inuit, s. 144. The Scarecrow Press, 2004. ISBN 0-8108-5058-3. (englanniksi)