Tom Iredale
Tom Iredale (24. maaliskuuta 1880 Stainburn, Workington, Cumberland – 12. huhtikuuta 1972 Harbord, Sydney, Australia) oli englantilainen lintutieteilijä ja nilviäistutkija, joka teki pääasiallisen elämäntyönsä Australiassa.
Iredale opiskeli apteekkariksi 1899–1901. Vapaa-aikanaan hän kävi Luoteis-Englannin järviseudulla tarkkailemassa lintuja ja keräämässä munia, usein yhdessä ystävänsä kemisti William Carruthers Lawrien kanssa. Huonon terveytensä takia (mahdollisesti tuberkuloosi) hän lähti pitkälle merimatkalle ja saapui Wellingtoniin, Uuteen-Seelantiin joulukuussa 1901. Wellingtonista hän matkusti saman tien Christchurchiin. Siellä hän meni paikalliseen museoon (Foreign Natural History Gallery of the Museum and Public Library) ja havaitsi, että kuudestatoista näytteillä olevasta englantilaisesta linnunmunasta kaksi oli väärin määritetty.
Iredale ryhtyi konttoristiksi erään uusiseelantilaisen yrityksen palveluksessa Christchurchissa (1902–1907). Hän avioitui Alice Maud Atkinsonin kanssa ja heille syntyi tytär Ida. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1923. Iredale oli itseoppinut eikä koskaan opiskellut yliopistossa. Opintojen puute näkyi hänen myöhemmissä töissään, sillä hän ei koskaan tarkistanut käsikirjoituksiaan eikä myöskään käyttänyt kirjoituskonetta.
Vuonna 1908 Iredale osallistui Kermadecsaarille tehdylle tutkimusretkelle ja asui kymmenen kuukautta syrjäisellä saarella tutkien tuhansien lintujen elämää ja kehittyen ylen taitavaksi lintujen tuntijaksi. Hän eli ampumalla lintuja, tutkimalla ne ja lopulta syöden niitä. Hän keräsi nilviäisiä ja kiinnostui niistä. Vuonna 1909 Iredale kävi Australian Queenslandissa keräten noin 300 nilviäisljia.
Iredale palasi Britanniaan ja ryhtyi British Museumin freelance-työntekijäksi (1909–1910). Hän työskenteli Gregory Mathewsin avustajana tämän kirjan Birds of Australia (1911–1923) kirjoittamisessa. Iredale kirjoitti suuren osan tekstistä, mutta kirjan tulot menivät Mathewsille. Iredale jatkoi työskentelyään varakkaiden luonnontieteilijöiden kuten Charles Rothschildin kanssa, joka palkkasi hänet Unkariin keräämään lintukirppuja. Englannissa Iredale avioitui toisen kerran, nyt Lilian Marguerite Medlandin (1880–1955) kanssa vuonna 1923. Medland kuvitti Iredalen teoksia ja hänestä tuli eräs Australian parhaista lintumaalareista. Tästä liitosta heille syntyi kaksi lasta.
Vuonna 1923 Iredale muutti Australiaan. Samana vuonna hänet valittiin Royal Australasian Ornithologists Unionin (RAOU) jäseneksi. Hän toimi RAOU:n Muuttolintukomiteassa 1925–1932. Hän oli Royal Zoological Society of New South Wales-seuran jäsen vuodesta 1931 ja toimi seuran puheenjohtajana 1937–1938. Iredale sai konkologin eli kotilonkuorien tutkijan viran Australian Museumissa Sydneyssä (1924–1944). Hän julkaisi yli 400 kirjoitusta kotiloista, linnuista, ekologiasta ja eläinmaantieteestä. Sen lisäksi hän luennoi ahkerasti ja kirjoitti kansantajuisia tieteellisiä artikkeleita sanomalehtiin. Paljolti hänen ansiostaan museon nilviäiskokoelma on nykyään eteläisen pallonpuoliskon laajin yli 6 000 näytteellään. Iredale sai useita palkintoja merkittävästä työstään.
Iredale nimesi suuren joukon uusia nilviäislajeja. Linnuista hän nimesi, Mathewsin kunniaksi, kiurukertun (Cincloramphus mathewsi).[1]
Teoksia muokkaa
- Monograph of the Australian loricates. 1923.
- Birds of New Guinea. 1956.