Avaa päävalikko

Toivo Veistaro

suomalainen jääkärieversti ja Alkon pääjohtaja

Toivo Fritjof Winqvist myöh. Veistaro (20. toukokuuta 1895 Helsinki7. elokuuta 1971) oli suomalainen jääkärieversti ja Alkon pääjohtaja 1947–1952.[1][2][3]

PerhetaustaMuokkaa

Hänen vanhempansa olivat työmies Johan Fritjof Winqvist ja Amanda Helenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Kerttu Maria Emilia Vilskan kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Winqvist kävi viisi luokkaa Helsingin reaalilyseota ja opiskeli Tampereen teknillisessä opistossa vuosina 1915–1916 sekä suoritti seitsemännen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1922. Winqvist suoritti Sotakorkeakoulun erikoiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925 ja suojeluskuntajärjestön komentajakurssin vuonna 1926 sekä Sotakorkeakoulun yleinen osaston vuosina 1927–1928. Winqvist seurasi myös Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen keskusjärjestön upseerikurssin opetusta maaliskuussa vuonna 1927.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Näkymä Riianlahden rannikkoasemista.

Winqvist liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 23. heinäkuuta 1916 alkaen pataljoonan 1. komppaniaan ja edelleen 12. joulukuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin, mistä hän palasi 1. komppaniaan 18. huhtikuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Winqvist saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Winqvist palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana, lähettiupseerina ja adjutanttina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Jääkäripataljoonasta hänet komennettiin 13. tammikuuta – 18. huhtikuuta 1919 väliseksi ajaksi opetusupseeriksi Viipurin upseerikokelaskursseille. Pohjolan jääkäripataljoonasta hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1919 alkaen komppanianpäälliköksi Karjalan kaartin rykmenttiin 6. komppaniaan, josta hänet siirrettiin rykmentin talouspäälliköksi 1. heinäkuuta 1921 alkaen.[1][2]

Winqvist erosi armeijasta 17. lokakuuta 1923 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet nimitettiin 1. marraskuuta 1923 sotilastarkastajaksi Suojeluskuntain yliesikuntaan ja toimi Mikkelin suojeluskuntapiirin päällikön viransijaisena 15. elokuuta – 30. lokakuuta 1926 välisen ajan. Yliesikunnasta hänet siirrettiin 20. elokuuta 1928 alkaen takaisin armeijan rulliin ja hänet sijoitettiin pataljoonan komentajaksi Viipurin rykmentin I pataljoonaan. Pataljoonasta hänet siirrettiin 15. tammikuuta 1929 alkaen rykmentinkomentajan apulaiseksi. Viipurin rykmentistä hänet siirrettiin 27. elokuuta 1929 esikuntapäälliköksi Savon prikaatiin. Armeijasta hän erosi toistamiseen 7. heinäkuuta 1932, koska oli jo aloittanut aikaisemmin 23. helmikuuta 1932 työt Alkoholiliike oy:n prokuristina. Hän toimi 1. kesäkuuta 1935 alkaen myös samalla Alkon kansanravintola oy:n toimitusjohtajana. Winqvist vaihtoi vuonna 1935 sukunimensä Veistaroksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Veistaro osallistui talvisotaan IV Armeijakunnan huoltopäällikkönä, missä tehtävässä hän jatkoi myös jatkosodan alussa, kunnes hänet siirrettiin ilmasuojelukomentajaksi Karjalan Armeijaan (myöh. Aunuksen Ryhmä), josta hänet siirrettiin IV Armeijakunnan ilmasuojelu komentajaksi vuonna 1942. Vuonna 1944 hänet siirrettiin Päämajaan, missä hän toimi ensin huoltotehtävissä ja myöhemmin rikostutkimusosaston tutkijaupseerina. Sotien jälkeen hän siirtyi sosiaalijohtajaksi Oy Alkoholiliike Ab:n palvelukseen, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1947 saakka, jolloin hänet nimitettiin Alkon pääjohtajaksi ja toimi pääjohtajana vuoteen 1952 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

OpetustoimiMuokkaa

Winqvist oli 2. Divisioonan aliupseerikoulun johtajana 26. tammikuuta – 22. kesäkuuta 1920 ja 8. tammikuuta – 27. huhtikuuta 1921 väliset ajat. Suojeluskuntainpäällystökoulun väliaikaisena johtajana hän toimi 16. joulukuuta 1924 – 10. syyskuuta 1925 välisen ajan ja toimi huoltopalveluksen tuntiopettajana Reserviupseerikoulussa vuosina 1928–1929.[1][2]

LuottamustoimetMuokkaa

Winqvist toimi ohjesääntökomitean jäsenenä vuosina 1919–1920 ja talousohjesääntökomitean jäsenenä vuosina 1922–1923. Oy ALKO Ab:n johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1940–1947 ja varapuheenjohtajana vuosina 1942–1947 sekä puheenjohtajana vuosina 1947–1952. Helsingin kansanteatterin johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1935–1940, 1950–1960 ja 1960. Alkoholikomitean jäsenenä hän toimi vuosina 1937–1944 ja Suomen hotelli- ja ravintolakoulun hallituksen puheenjohtajana vuosina 1940 – 1949 sekä puolustusrevision varapuheenjohtajana vuosina 1945–1948 ja puheenjohtajana vuodesta 1948 alkaen. Valtion matkailukomitean jäsenenä hän toimi vuonna 1945 ja Oy Finish Foreign Trading Co Ltd:n johtokunnan jäsenenä vuosina 1947–1952 ja Turengin sokeritehdas Oy:n johtokunnan jäsenenä vuosina 1948–1950 sekä puheenjohtajana vuosina 1951–1952. Leivonsuo Oy:n johtokunnan puheenjohtajana hän taasen toimi vuosina 1949–1952 ja Suomen messujen hallituksen jäsenenä vuosina 1949–1962 sekä oli Suomen ulkomaankauppaliiton hallituksen jäsenenä vuosina 1949–1952.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Häikiö, Martti: Alkon Historia, s. 476. Keuruu: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21310-9.