Toivo Ojala

Toivo Vieno Aleksi Ojala (22. marraskuuta 1887 Köyliö – 20. toukokuuta 1961 Jyväskylä) oli suomalainen opettaja ja museonhoitaja.

Ojala valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista vuonna 1910. Hän toimi opettajana Lahden kansakouluissa vuosina 1911–1925 ja samalla Lahden yhteiskoulun laulunopettajana 1914–1919, Lahden Suomalaisen Tyttökoulun piirustuksenopettajana 1914–1917 sekä Lahden lyseon laulun ja piirustuksen opettajana 1921–1925. Ojala oli Jyväskylän seminaarin ja sitä seuranneen kasvatus­opillisen korkea­koulun piirustuksen, käsityön ja kaunokirjoituksen lehtori vuosina 1925–1955. Hän oli lehtorina pedantti ja tarkka mutta arvostettu. Hän uudisti seminaarin kuvaamataidon ja veiston opetusta. Oppilaiden keskuudessa Ojala tunnettiin lempinimellä ”Jakso”, sillä hänellä oli tapana jaksottaa omat opetustuntinsa ajan pedagogisten oppien mukaisesti. Hän piti ammatillista koulutusta tärkeänä ja oli vuonna 1946 mukana perustamassa Keski-Suomen keskusammattikoulua.

Ojala toimi Jyväskylän seminaarin kansatieteellisen museon johtokunnassa ja oli yksi vuonna 1931 maakunta-aatteen innoittamana syntyneen Keski-Suomen museon perustajista. Hänestä tuli Keski-Suomen museon ensimmäinen museonhoitaja, ja hän hoiti tehtävää vuoteen 1949 asti. Hänen jälkeensä museonhoitajaksi tuli hänen tyttärensä Sirkka Valjakka.

Ojala oli Lahden Mieskuoron johtaja vuosina 1920–1925.