Willie O’Ree
Willie Eldon O’Ree (s. 15. lokakuuta 1935 Fredericton, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija, joka oli ensimmäinen tummaihoinen NHL-pelaaja. O’Ree pelasi pääosan urastaan alemmissa sarjoissa, muun muassa 13 kautta WHL-liigassa. NHL:ssä hänelle merkittiin yhteensä 45 ottelua Boston Bruinsissa.
| Willie O’Ree | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. lokakuuta 1935 Fredericton, Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1952–1979 |
| Seurat |
Fredericton Capitals (NBSHL) Quebec Aces (QHL, Boston Bruins (NHL) Kingston Frontenacs (EPHL) Hull-Ottawa Canadiens (EPHL) Los Angeles Blades (WHL) San Diego Gulls (WHL) New Haven Nighthawks (AHL) San Diego Charms (SoCalSr) San Diego Mariners (PHL) |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2018 |
|
O’Ree oli edelläkävijä, jonka ansiosta näkyviin vähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat pystyneet haaveilemaan NHL-urasta. Hän on lisäksi toiminut pelaajauransa jälkeen NHL:n nuoriso-ohjelmissa yli 20 vuoden ajan, minkä ansiosta hänet valittiin vuonna 2018 vaikuttajien kategoriassa Hockey Hall of Fameen. Vuonna 2021 Boston Bruins ilmoitti jäädyttävänsä O'Reen käyttämän pelinumeron 22 hänen kunniakseen.
Perhe muokkaa
Willie O’Ree syntyi vuonna 1935 Kanadan Frederictonissa. Hänen isovanhempansa olivat muuttaneet Yhdysvalloista Kanadaan niin sanottua maanalaista rautatietä pitkin tuhansien muiden orjuutta paenneiden afroamerikkalaisten kanssa. Willie oli nuorin Rosebud ja Harry O’Reen 13:sta lapsesta.[1]
Ura muokkaa
Junioreissa ja ensimmäiset kaudet aikuisissa muokkaa
O’Ree alkoi pelata jääkiekkoa kolmevuotiaana, ja seuratoimintaan hän liittyi viisivuotiaana. Hän innostui lajista ja pelasi säännöllisesti takapihansa kaukalossa. O’Ree oli 14-vuotias, kun hän seurasi parikymppistä isoveljeänsä ensimmäiseen joukkueeseensa. O’Ree pelasi 15-vuotiaana Fredericton Falconsissa New Brunswickin amatööriliiton pudotuspeleissä.[1]
O’Ree pelasi 1951–1952 Fredericton Merchantsissa Yorkin piirikunnan liigassa ja Fredericton Capitalsin juniorijoukkueessa. Capitalsin miesten kokoonpanoon hän nousi kaudeksi 1953–1954. Kanadan amatööriliigojen mestaruusturnauksessa Allan Cupissa O’Ree teki Capitalsissa seitsemän maalia seitsemässä pelissä. O’Ree muutti 19-vuotiaana Quebeciin, missä hän pelasi kauden 1954–1955 Quebec Frontenacsissa Quebecin juniorisarjassa.[1]
Kitchener Canucksissa kaudella 1955–1956 O’Ree loukkaantui pahoin, kun hän sai kiekosta suoraan oikeaan silmäänsä. Osuma mursi O’Ree nenän ja poskiluun sekä aiheutti 95-prosenttisen oikean silmän sokeutumisen. Lääkäri neuvoi O’Reetä lopettamaan uransa. O’Ree ei kuitenkaan lopettanut, vaan salasi asian kaikilta siskoaan lukuun ottamatta. Hän haaveili NHL-urasta, eikä sokea pelaaja voinut pelata NHL:ssä sen sääntöjen mukaan.[1]
Quebecista NHL:ään muokkaa
O’Ree palasi kaudeksi 1956–1957 Ontariosta Quebeciin. Hän pelasi yhteensä kolme kautta Quebec Hockey Leaguen Quebec Acesissa. Aces teki kaudeksi 1957–1958 yhteistyösopimuksen NHL-joukkue Boston Bruinsin kanssa. Sen ansiosta O’Ree pääsi tekemään tammikuussa 1958 NHL-debyyttinsä, jolloin hänestä tuli NHL:n ensimmäinen tummaihoinen pelaaja.[1]
Kauden 1959–1960 O’Ree edusti EPHL-liigan Kingston Frontenacsia. Sieltä hän siirtyi seuraavaksi kaudeksi takaisin Bruinsiin, missä hän pelasi 43 runkosarjaottelua.[2] O’Ree teki toistamiseen historiaa, kun tammikuussa 1961 hän teki ensimmäisenä tummaihoisena pelaajana maalin NHL:ssä. Koko kauden aikana hän teki lopulta 4 maalia 43 runkosarjaottelussa.[1]
13 kautta WHL:ssä ja uran loppu muokkaa
Bruins kauppasi O’Reen kesällä 1961 Montreal Canadiensiin. Hän pelasi vain EPHL-liigan Hull-Ottawa Canadiensissa, ja Montreal myi hänet marraskuussa 1961 WHL-liigassa pelanneeseen Los Angeles Bladesiin. Bladesia O’Ree edusti kuuden kauden ajan.[2] Hän oli pelannut uransa alun vasempana laitahyökkääjänä, mutta Bladesin valmentaja Alf Pike siirsi hänet kaudella 1964–1965 oikeaan laitaan. Hän teki tuolla kaudella henkilökohtaisen maaliennätyksensä, 38 maalia.[1]
O’Ree kaupattiin kesällä 1967 Bladesista San Diego Gullsiin, jota hän edusti seitsemällä kaudella. Kaudella 1968–1969 hän teki piste-ennätyksensä 79 pistettä ja hänet valittiin WHL:n kakkostähdistökentälliseen. O’Ree pelasi ison osan kaudesta 1972–1973 AHL-joukkue New Haven Nighthawksissa.[2]
O’Ree pelasi kaudet 1974–1975 ja 1975–1976 Southern California Senior Hockey Leaguen San Diego Charmissa. Hän lopetti keväällä 1976 mutta palasi vielä kaudeksi 1978–1979 Pacific Hockey Leaguen San Diego Marinersiin.[2]
Peliuran jälkeen muokkaa
Jääkiekkouransa jälkeen O’Ree työskenteli turvallisuusyrityksen työnjohtajana. Vuonna 1990 hän aloitti IHL-joukkue San Diego Gulls pr-henkilönä. NHL pyysi hänet vuonna 1996 mukaan erääseen kaupunkikiekkoilun ohjelmaan. Kaksi vuotta myöhemmin O’Ree aloitti NHL:n nuorisokehityksen johtajana ja NHL:n lähettiläänä.[3] Hän on tämän jälkeen kiertänyt Hockey Is For Everyone -ohjelmassa kouluissa, NMKY:issä, poikien ja tyttöjen kerhoissa sekä nuorisovankiloissa.[4]
Tunnustukset ja merkitys muokkaa
O’Reeta on kutsuttu välillä ”jääkiekon Jackie Robinsoniksi”. Robinson oli ollut afroamerikkalaisten uranuurtaja baseballin MLB-sarjassa.[5]
O’Ree sai vuonna 2003 Lester Patrick Trophy työstään Yhdysvaltain jääkiekon hyväksi. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin Order of New Brunswick- ja vuonna 2010 Order of Canada -kunniamerkki. Order of Canadan hän sai työstään nuorten ja jääkiekon parissa.[1]
NHL perusti vuonna 2018 Willie O’Ree Community Hero Awardin, joka jaetaan jääkiekon parissa vaikuttavalle henkilölle, joka on O’Reen tavoin ollut jääkiekon kautta kehittämässä luonnetta, opettamassa elämäntaitoja ja pitämässä esillä myönteisiä arvoja. Hockey Hall of Fame aateloi O’Reen myöhemmin samana vuonna jääkiekon kehittäjien kategoriassa. Hän oli Grant Fuhrin ja Angela Jamesin jälkeen kolmas tummaihoinen Hockey Hall of Famessa.[1]
Tilastot muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | ||
| 1950–1951 | Fredericton Falcons | NBAHA | – | – | – | – | – | 2 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||
| 1951–1952 | Fredericton Merchants | YCHL | 6 | 10 | 4 | 14 | 2 | 8 | 10 | 5 | 15 | 18 | ||
| Fredericton Jr. Capitals | NBJHL | 3 | 2 | 0 | 2 | 0 | – | – | – | – | – | |||
| 1952–1953 | Fredericton Capitals | NBSHL | 2 | 2 | 0 | 2 | 0 | – | – | – | – | – | ||
| Fredericton Jr. Capitals | NBJHL | 12 | 15 | 3 | 18 | 6 | 4 | 5 | 0 | 5 | 2 | |||
| 1953–1954 | Fredericton Capitals | NBSHL | 23 | 7 | 11 | 18 | 15 | 18 | 8 | 5 | 13 | 6 | ||
| Fredericton Capitals | Allan Cup | – | – | – | – | – | 7 | 7 | 5 | 12 | 4 | |||
| 1954–1955 | Quebec Frontenacs | QJHL | 43 | 27 | 17 | 44 | 41 | 9 | 4 | 3 | 7 | 8 | ||
| 1955–1956 | Kitchener Canucks | OHA | 41 | 30 | 28 | 58 | 38 | 8 | 4 | 3 | 7 | 6 | ||
| 1956–1957 | Quebec Aces | QHL | 68 | 22 | 12 | 34 | 80 | 10 | 3 | 3 | 6 | 10 | ||
| 1957–1958 | Boston Bruins | NHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||
| Springfield Indians | AHL | 6 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||
| Quebec Aces | QHL | 57 | 13 | 19 | 32 | 43 | 9 | 4 | 2 | 6 | 8 | |||
| 1958–1959 | Quebec Aces | QHL | 56 | 9 | 21 | 30 | 74 | – | – | – | – | – | ||
| 1959–1960 | Kingston Frontenacs | EPHL | 50 | 21 | 25 | 46 | 41 | – | – | – | – | – | ||
| 1960–1961 | Boston Bruins | NHL | 43 | 4 | 10 | 14 | 26 | – | – | – | – | – | ||
| Hull-Ottawa Canadiens | EPHL | 16 | 10 | 9 | 19 | 21 | – | – | – | – | – | |||
| 1961–1962 | Hull-Ottawa Canadiens | EPHL | 12 | 1 | 2 | 3 | 18 | – | – | – | – | – | ||
| Los Angeles Blades | WHL | 54 | 28 | 26 | 54 | 57 | – | – | – | – | – | |||
| 1962–1963 | Los Angeles Blades | WHL | 64 | 25 | 26 | 51 | 41 | 3 | 2 | 3 | 5 | 2 | ||
| 1963–1964 | Los Angeles Blades | WHL | 60 | 17 | 18 | 35 | 45 | 12 | 4 | 8 | 12 | 10 | ||
| 1964–1965 | Los Angeles Blades | WHL | 70 | 38 | 21 | 59 | 75 | – | – | – | – | – | ||
| 1965–1966 | Los Angeles Blades | WHL | 62 | 33 | 33 | 66 | 30 | – | – | – | – | – | ||
| 1966–1967 | Los Angeles Blades | WHL | 68 | 34 | 26 | 60 | 58 | – | – | – | – | – | ||
| 1967–1968 | San Diego Gulls | WHL | 66 | 21 | 33 | 54 | 54 | 7 | 2 | 2 | 4 | 6 | ||
| 1968–1969 | San Diego Gulls | WHL | 70 | 38 | 41 | 79 | 63 | 7 | 3 | 3 | 6 | 12 | ||
| 1969–1970 | San Diego Gulls | WHL | 66 | 24 | 22 | 46 | 50 | 6 | 6 | 3 | 9 | 4 | ||
| 1970–1971 | San Diego Gulls | WHL | 66 | 18 | 15 | 33 | 47 | 6 | 4 | 1 | 5 | 14 | ||
| 1971–1972 | San Diego Gulls | WHL | 48 | 16 | 17 | 33 | 42 | 4 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||
| 1972–1973 | New Haven Nighthawks | AHL | 50 | 21 | 24 | 45 | 41 | – | – | – | – | – | ||
| San Diego Gulls | WHL | 18 | 6 | 5 | 11 | 18 | 6 | 1 | 4 | 5 | 2 | |||
| 1973–1974 | San Diego Gulls | WHL | 73 | 30 | 28 | 58 | 89 | 4 | 3 | 3 | 6 | 0 | ||
| 1974–1975 | San Diego Charms | SoCalSr | ||||||||||||
| 1975–1976 | San Diego Charms | SoCalSr | ||||||||||||
| 1978–1979 | San Diego Mariners | PHL | 53 | 21 | 25 | 46 | 37 | – | – | – | – | – | ||
| 2 kautta | yhteensä | NHL | 45 | 4 | 10 | 14 | 26 | – | – | – | – | – | ||
| 13 kautta | yhteensä | WHL | 785 | 328 | 311 | 639 | 669 | 55 | 25 | 28 | 53 | 52 | ||
| 3 kautta | yhteensä | QHL | 181 | 44 | 52 | 96 | 197 | 19 | 7 | 5 | 12 | 18 | ||
| 3 kautta | yhteensä | EPHL | 78 | 32 | 36 | 68 | 80 | – | – | – | – | – | ||
Lähteet muokkaa
- Freeborn, Jeremy: Willie O'Ree The Canadian Encyclopedia. 27.6.2018. Toronto: Historica Canada. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Freeborn: The Canadian Encyclopedia.
- ↑ a b c d Willie Eldon O'Ree Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
- ↑ McGourty, John: https://www.nhl.com/news/oree-a-hockey-pioneer/c-384682 NHL.com. 8.1.2007. NHL. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
- ↑ 'I had tears in my eyes': Willie O'Ree gets the call from the Hall of Fame CBC News. 27.6.2018. CBC/Radio-Canada. Viitattu 29.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Willie O'Ree’s little-known journey to break the NHL’s color barrier The Conversation. 17.1.2018. The Conversation Trust (UK) Limited. Viitattu 29.6.2018. (englanniksi)