William Robertson (sotamarsalkka)
William Robert Robertson (29. tammikuuta 1860 Welbourn, Lincolnshire – 12. helmikuuta 1933 Lontoo)[1] oli brittiläinen sotamarsalkka. Hän toimi Britannian pääesikunnan päällikkönä ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1915–1918. Hän on ainoa henkilö, joka on ylennyt Britannian asevoimissa tavallisesta sotamiehestä marsalkaksi.[2]
Robertsonin sotilasura alkoi marraskuussa 1877, jolloin hän liittyi värvättynä 17-vuotiaana 16:een ratsuväkirykmenttiin. Hän palveli kymmenen vuotta sotamiehenä, kunnes sai ylennyksen aliupseeriksi. Upseeri hänestä tuli kesäkuussa 1888, jolloin hänet nimitettiin kolmannen rakuunarykmentin aliluutnantiksi. Hän palveli sen jälkeen Intiassa, vuodesta 1892 tiedusteluosastolla Simlan päämajassa. Hän osallistui esikuntatehtävissä vuoden 1894 Chitralin sotaretkeen.[2] Robertson palasi Englantiin vuonna 1896, ja valmistui seuraavana vuonna Camberleyn yleisesikuntakoulusta – ensimmäisenä rivimiestaustaisena kyseisen oppilaitoksen historiassa.[1] Sen jälkeen hän työskenteli sotaministeriön tiedusteluesikunnassa ja palveli buurisodan aikana (1899–1902) ylipäällikkö Frederick Robertsin esikunnassa. Robertson sai marraskuussa 1900 tilapäisen ylennyksen everstiluutnantiksi. Buurisodan päätyttyä hän palasi sotaministeriöön tiedusteluesikunnan ulkomaanosaston päälliköksi. Robertson ylennettiin vuonna 1904 everstiksi ja 1907 hänet nimitettiin Aldershotin varuskuntaa johtaneen Horace Smith-Dorrienin esikuntapäälliköksi. Vuosina 1910–1913 Robertson oli yleisesikuntakoulun komendanttina ja sai ylennyksen kenraalimajuriksi. Sen jälkeen hän palasi jälleen sotaministeriöön, tällä kertaa sotilaskoulutusosaston johtajaksi. Siinä tehtävässä hän oli myös maailmansodan puhjetessa elokuussa 1914.[2]
Robertson nimitettiin maailmansodan alussa John Frenchin komentaman brittiläisen siirtoarmeijan päämajoitusmestariksi, mistä hän siirtyi tammikuussa 1915 Frenchin esikuntapäälliköksi ja joulukuussa 1915 koko Britannian asevoimien pääesikunnan päälliköksi.[2] Hänet ylennettiin 1915 kenraaliluutnantiksi ja seuraavana vuonna kenraaliksi.[3] Robertson toimi pääesikunnan päällikkönä sodan loppuun asti. Hän tuki voimakkaasti uudeksi ylipäälliköksi Ranskassa nimitettyä Douglas Haigia, joka vaati Britannian miesvoiman ja sotakaluston keskittämistä länsirintamalle. Myös Robertson uskoi ”ratkaisuun lännessä”. Sotaministerinä vuonna 1915 ja pääministerinä joulukuusta 1916 alkaen toiminut David Lloyd George sen sijaan epäili mahdollisuutta saada aikaan läpimurto lännessä ja kannatti mieluummin operoimista Lähi-idässä. Robertson oli tukenut Lloyd Georgen tuloa hallituksen johtoon, mutta pyrki nyt toimimaan tämän suunnitelmia vastaan. Tilannetta vaikeutti myös Robertsonin ja Haigin keskinäinen epäluottamus. Hallituksen kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi Robertson painostettiin lopulta eroamaan esikuntapäällikön tehtävistä helmikuussa 1918. Hän sai siirtyä vähempiarvoiseen tehtävään, ensin itäisen osaston komentajaksi ja toukokuussa 1918 Britannian kotijoukkojen ylipäälliköksi Frenchin tilalle.[1][2][3]
Huhtikuusta 1919 toukokuuhun 1920 Robertson komensi Reininmaan miehitykseen osallistuneita brittiläisiä joukkoja.[3] Hänet ylennettiin maaliskuussa 1920 sotamarsalkaksi. Robertson julkaisi kaksi muistelmateosta, From Private to Field Marshal (1921) sekä kaksiosaisen Soldiers and Statesmen, 1914–1918 (1926).[2][1]
Robertson lyötiin ritariksi vuonna 1913 ja 1919 hän sai baronetin aatelisarvon.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Sir William Robert Robertson, 1st Baronet (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.12.2013.
- ↑ a b c d e f Sir William Robertson (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 10.12.2013.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1926), s. 21 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.12.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Robertson (sotamarsalkka) Wikimedia Commonsissa
