Viktor Amadeus II, (ital. Vittorio Amedeo Francesco de Savoia); (14. toukokuuta 1666 Torino, Savoiji31. lokakuuta 1732 Moncalieri, lähellä Torinoa)[1] oli Savoijin herttua vuosina 1675–1730 sekä Sardinian kuningaskunnan ensimmäinen kuningas vuosina 1720–1730. Hän hallitsi ensimmäisenä Savoiji-sukuisena myös Sisiliaa vuosina 1713–1720. Hänen muita titteleitään olivat Montferratin herttua, Piemonten ruhtinas, Saluzzon markiisi ja Aostan, Mauriennen ja Nizzan kreivi.

Viktor Amadeus II
Savoijin herttua, Sardinian ja Sisilian kuningas
Viktor Amadeus II, Martin van Meytensin maalama muotokuva vuodelta 1728.
Sardinian kuningas
Valtakausi 17. helmikuuta 1720 – 3. syyskuuta 1730
Edeltäjä Kaarle V (keisari)
Seuraaja Kaarle Emanuel III
Marie Jeanne
Syntynyt Vittorio Amedeo Francesco de Savoia
14. toukokuuta 1666
Torino, Savoiji
Kuollut 31. lokakuuta 1732 (66 vuotta)
Moncalieri, Sardinia
Puoliso Anne Marie d’Orléans
Anna Canalis di Cumiana
Lapset Marie Adélaïde
Maria Luisa
Victor Amadeus
Kaarle Emanuel III
Maria Vittoria
Vittorio Francesco
Suku Savoiji
Isä Kaarle Emanuel II
Äiti Marie Jeanne
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus
Viktor Amadeus alle viisivuotiaana lapsena, Jacob Ferdinand Voet (attr.) n. 1671. Sekä tytöt että pojat käyttivät mekkoa noin viisivuotiaiksi ast.

Suku muokkaa

Viktor Amadeus II:n vanhemmat olivat Savoijin herttua Kaarle Emanuel II (1634–1675) sekä tämän toinen puoliso Savoiji-Nemoursin herttuatar, Savoijin prinsessa Marie Jeanne Baptiste (1644–1724).[2] Vittorio Amedeo Francesco oli heidän ainoa lapsensa. Poika oli heikko mutta älykäs lapsi, joka oli intohimoisen kiinnostunut sotilaista. Suhde äitiin oli jännitteinen, koska sijaishallitsijana Marie Jeanne omistautui vain valtion asioille, piti vallankäytöstä eikä hänellä ollut aikaa pojalleen.

Viktor Amadeuksella on paljon sisaruspuolia. Kaarle Emanuelilla oli useita aviottomia lapsia lukuisten rakastajattariensa kanssa.

Herttua muokkaa

Viktor Amadeuksesta tuli Savoijin herttua vain yhdeksänvuotiaana hänen isänsä kuoltua 40-vuotiaana toistuviin kuumekouristuksiin kesäkuussa 1675, mutta vuoteen 1682 saakka herttuakuntaa hallitsi hänen äitinsä johtama holhoojahallitus, jonka ulkopolitiikka myötäili Ranskaa. Viktor Amadeus halusi kuitenkin irrottaa Savoijin Ranskan ohjauksesta, joten yhdeksänvuotisen sodan puhjettua hän liittyi vuonna 1690 sotaan Habsburgien puolelle Ranskaa vastaan. Kun hänen tärkein liittolaisensa Espanja ei hyväksynyt Milanon liittämistä Savoijiin, hän teki vuonna 1696 edullisen erillisrauhan Ranskan kanssa. Espanjan perimyssodassa Viktor Amadeus soti aluksi Ranskan rinnalla, mutta vaihtoi vuonna 1703 puolta ja liittyi jälleen Ranskan vastaiseen koalitioon. Hänen sukulaisensa Eugen Savoijilaisen vuonna 1706 ranskalaisista saavuttama voitto Torinon taistelussa merkitsi Savoijin ja koko Pohjois-Italian vapautumista Ranskan vallasta.[1][2]

Utrechtin rauha vuonna 1713 vahvisti Lombardian liittämisen Savoijiin, ja Viktor Amadeus sai sen yhteydessä Sisilian kuninkaan arvon. Kvadrupelallianssin painostuksesta hän vaihtoi kuitenkin Sisilian vuonna 1720 Sardinian saareen ja otti samalla nimikkeekseen Sardinian kuningas. Jouduttuaan konfliktiin Itävallan ja Espanjan kanssa Viktor Amadeus luopui syyskuussa 1730 kruunusta poikansa Kaarle Emanuel III:n hyväksi. Hän yritti ottaa lokakuussa 1731 kruunun takaisin itselleen, mutta Kaarle Emanuel vangitutti hänet. Hän vietti loppuikänsä vankina Rivolin linnassa.[1][2]

Viktor Amadeuksen hallitsijakaudella Sardinian kuningaskunnassa toteutettiin nimellä Codex Victorianus tunnettu lakikodifikaatio.[2] Hänen sukunsa hallitsi Sardiniaa ja sen jälkeen Italian kuningaskuntaa vuoteen 1946 saakka.

 
Sardinian kuningatar Anne Marie, Orléansin herttuatar, tuntematon taiteilija n. 1715-1725

Avioliitto ja lapset muokkaa

Viktor Amadeus avioitui vuonna 1684 Ranskan kuningas Ludvig XIV:n veljentyttären, Orléansin herttuatar Anne Marien (1669–1728), joka oli Orléansin herttua Filip I:n ja Henrietta Englantilaisen tytär. Heille syntyi kuusi lasta, joista kolme eli aikuiseksi asti.

  • Maria Luisa, Louoison (1688–1714) oli Espanjan kuningas Filip V:n ensimmäinen puoliso, heille syntyi neljä poikaa, joista kaksi eli aikuisiksi. Heistä tuli molemmista aikanaan Espanjan kuninkaita, Ludvig I ja Ferdinand VI. Heille ei kummallekaan syntynyt jälkeläisiä.
  • Viktor Amadeus (1699–1715), Piemonten herttua, kuoli 15-vuotiaana isorokkoon
  • Emmanuel Filibert (1705–1705), kuoli sylilapsena

Viktor Amadeuksella on isänsä tapaan lukuisia rakastajattaria ja aviottomia lapsia. Pisin niistä oli 11 vuotta kestänyt suhde kauneudestaan kuulun Jeanne Baptiste d'Albert de Luynesin kanssa, heillä oli kaksi lasta. Jeanne Baptiste pakeni lopulta Savoijista Viktor Amadeuksen pakkomielteisen käytöksen vuoksi. Tästä suhteesta syntynyt Maria Vittoria (1690–1766) avioitui Carignanon prinssi Viktor Amadeus I:n kanssa, heidän jälkeläinensä suoraan alenevassa polvessa on nykyinen Napolin prinssi Vittorio Emanuele (s. 1937). Vittorio Francesco (1694–1762) avioitui Maria Lucrezia Franchi di Pontin kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä.Kuningatar Anne Marie kuoli vuonna 1728 useiden sydänkohtausten jälkeen. Tämän jälkeen Viktor Amadeus avioitui vuonna 1730 morganaattisesti Anna Canalis di Cumianan kanssa.

 
Toinen puoliso Anna Canalis di Cumiana, Spignon markiisitar (1680-1769)

Kruunusta luopuminen ja viimeiset vuodet muokkaa

Tehtyään paljon perintönsä tilan parantamiseksi vuonna 1684, Viktor Amadeus päätti luopua kruunusta syyskuussa 1730. Yksinäinen leskikuningas oli menettänyt suurimman osan perheestään, kuten suosikkinsa ja vanhimman poikansa Viktor Amadeuksen Piemonten prinssin, ja etsi turvaa entisestä rakastajattarestaan, nelikymppisenä edelleen viehättävästä Anna Canalis di Cumiana, kreivitär de San Sebastianosta[3] (1680-1769), joka oli toiminut hänen äitinsä leskikuningatar Marie Jeannen hovinaisena ja ollut avioituineena 1703-1724 kreivi Ignazio Francesco Novarina di San Sebastianon kanssa ja heillä oli kahdeksan lasta.

Pariskunta vihittiin yksityisseremoniassa 12. elokuuta 1730 Torinon kuninkaallisessa kappelissa saatuaan siihen luvan paavi Klemens XII:lta. Viktor Amadeus oli ollut pitkään rakastunut Anna Canalikseen ja teki hänestä häälahjaksi Spignon markiisittaren. Pariskunta julkisti avioliittonsa 3. syyskuuta 1730 hovin suureksi tyrmistykseksi. Kuukautta myöhemmin Viktor Amadeus ilmoitti haluavansa luopua valtaistuimestaan ja teki sen seremoniassa Rivolin linnassa hääpäivänään. Häntä seurasi kuninkaana poika Kaarle Emmanuel III.

Tittelillä kuningas Viktor Amadeus hän ja Anna Canalis di Cumiana muuttivat Château de Chambéryyn pääkaupungin ulkopuolelle. Pariskunta palkkasi pienen palveuskunnan, ja Viktor Amadeusta pidettiin ajan tasalla valtion asioista. Hän vaati, että hänellä oli aina käytettävissään Ludvig XIV-tyylinen pitkä allonge eli leijonaperuukki ainoana ylellisyytenään. Puolisonsa Annan vaikutuksesta vuonna 1731, saatuaan aivoinfarktin Viktor Amadeus päätti, että hän halusi jatkaa hallitsijana valtaistuimella ja ilmoitti päätöksestään pojalleen. Hänen poikansa pidätti hänet, ja hänet kuljetettiin Moncalierin linnaan ja puoliso Anna vietiin pelastettujen prostituoitujen taloon Cevan linnaan, mutta hänen annettiin myöhemmin palata Rivolin linnaan, jonne hänen aviomiehensä siirrettiin. Aivoinfarkti näytti vaikuttaneen Viktor Amadeukseen tavalla, joka sai hänet myöhemmin väkivaltaiseksi vaimoaan kohtaan ja syyttämään tätä epäonnistumisistaan.

Kuningas Viktor Amadeus kuoli 31. lokakuuta 1732[3] ja hänet on haudattu San Giuseppe di Carignanon luostariin. Hänen poikansa päätti olla hautaamatta häntä Supergan basilikaan, jonka Viktor Amadeus oli rakentanut ja johon hän pyysi itsensä haudattavan, koska ei halunnut muistuttaa kansaa skandaalista, jonka tämän kruunustaluopuminen oli aiheuttanut. Leski Anna Canalis di Cumiana siirrettiin Pineroloon Visitation-luostariin, missä hän kuoli 88-vuotiaana.

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Victor Amadeus II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.6.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1921), s. 416–417 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 14.6.2014.
  3. a b Chisholm, Hugh (toim.): Victor Amedeus II.. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 28. vsk. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa