Wikipedia

Uhrilampaat

Jonathan Demmen ohjaama elokuva vuodelta 1991

Uhrilampaat (engl. The Silence of the Lambs) on vuonna 1991 ensi-iltansa saanut Jonathan Demmen ohjaama jännityselokuva, joka perustuu Thomas Harrisin samannimiseen romaaniin. Elokuvan pääosia näyttelevät Jodie Foster ja Anthony Hopkins. Se voitti kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa.

Uhrilampaat
The Silence of the Lambs
Alkuperäinen elokuvateatterijuliste.
Alkuperäinen elokuvateatterijuliste.
Ohjaaja Jonathan Demme
Käsikirjoittaja Ted Tally
Perustuu Thomas Harrisin romaaniin Uhrilampaat
Tuottaja
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Tak Fujimoto
Leikkaaja Craig McKay
Pukusuunnittelija Colleen Atwood
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Strong Heart Production
Levittäjä Orion Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 14. helmikuuta 1991
Suomi 29. maaliskuuta 1991
Kesto 118 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 19 000 000 dollaria[2]
Tuotto 272 742 922 dollaria[2]
Seuraaja Hannibal
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Uhrilampaiden menestys niin lippuluukuilla kuin Oscar-jaossakin avasi tien monille valkokankaan sarjamurhaajatarinoille, jotka leimasivatkin jännityselokuvien kuvastoa pitkin 1990-lukua. Sittemmin sarjamurhatematiikka on paljolti siirtynyt television rikosviihteeseen.[3]

Juoni muokkaa

FBI:n käytöstieteen laitoksella työskentelevä Jack Crawford (Scott Glenn) ottaa FBI:n akatemiassa Quanticossa Virginiassa sivuun Clarice Starlingin (Jodie Foster) kesken koulutuksen. Crawford antaa nuorelle naiselle tehtäväksi haastatella vangittua Hannibal Lecteriä (Anthony Hopkins), entistä psykiatria ja kannibalistista sarjamurhaajaa, uskoen, että Lecterin näkemys voisi olla avuksi ”Buffalo Bill” -nimisen sarjamurhaajan (Ted Levine) kiinni saamiseksi. Buffalo Billin tuntomerkkeihin kuuluu se, että tapettuaan sieppaamansa naiset hän nylkee heidän ruumiinsa. Starling matkustaa Baltimoreen mielisairaille vangeille tarkoitettuun laitokseen, jossa tohtori Frederick Chilton (Anthony Heald) vie hänet Lecterin sellin luo. Ensi alkuun miellyttävä ja kohtelias Lecter turhautuu Starlingin yrityksiin ”analysoida” häntä ja torjuu tämän. Yksi vangeista heittää Starlingin tehdessä lähtöä tämän kasvoille kädelleen onanoimaansa siemennestettä. Lecteristä moinen epäkohteliaisuus on ”sanoinkuvaamattoman rumaa”. Lecter kutsuukin Starlingin takaisin ja käskee tätä etsimään yhden hänen vanhoista potilaistaan. Vihje johtaa Starlingin erääseen varastoon, josta hän löytää irtileikatun miehen pään. Hän palaa Lecterin luo, joka kertoo hänelle miehellä olevan yhteys Buffalo Billiin. Vaikka Lecter kieltää tappaneensa miehen, hän tarjoaa profiilia Buffalo Billistä vastineeksi siitä, että hänet siirretään pois inhoamansa Chiltonin luota.

Buffalo Billin siepattua erään Yhdysvaltain senaattorin tyttären (Brooke Smith), Crawford antaa Starlingille valtuudet tarjota Lecterille valesopimusta. Valesopimus tarjoaa Lecterille mahdollisuutta vaihtaa vankilaa, jos hän antaa FBI:lle tietoa, jonka avulla Buffalo Bill vangitaan ja panttivanki pelastetaan. Sen sijaan Lecter aloittaa Starlingin kanssa quid pro quo -vaihtokaupan: hän tarjoaa kattavia vihjeitä ja näkemyksiä Buffalo Billistä vastineeksi siitä, että Starling puolestaan kertoo hänelle omasta lapsuudestaan. Starlingin esimiehet ovat varta vasten varoittaneet häntä antamasta Lecterille mitään tietoja itsestään. Chilton nauhoittaa keskustelun salaa ja paljastaa Starlingin sopimuksen huijaukseksi. Sitten hän tarjoaa Lecterille omaa sopimustaan, jonka mukaan hän vie Lecterin toiseen vankilaan vastineeksi Buffalo Billiä koskevista tiedoista. Lecter suostuu, ja hänet lennätetään Memphisiin, jossa hän paljastaa valtion agenteille henkilökohtaista tietoa sarjamurhaajasta. Kun ihmisjahti lähtee käyntiin, Starling vierailee Lecterin luona tämän erityissellissä tennesseeläisessä oikeustalossa. Hän vaatii Lecteriä selittämään hänelle erään purkamansa nimen, jonka Lecter hänelle aiemmin antoi (”Louis Friend”, joka on anagrammi sanasta ”iron sulfide” eli ”rautasulfidi”, joka tunnetaan myös katinkultana). Starling pyytää saada kuulla totuuden uskoen, että Lecter on valehdellut hänelle kaikessa, mutta Lecter kieltäytyy ja pakottaa hänet kertomaan traumaattisesta lapsuudestaan. Starling kertoo Lecterille, miten hänestä tuli orpo, joka sijoitettiin erään sukulaisen maatilalle, ja sen, miten hän löysi tilalta lampaiden teurastamon ja yritti turhaan pelastaa yhden lampaista. Lecter antaa Starlingille Buffalo Billin asiakirjakansion, kun Chilton saapuu paikalle poliisien kanssa keskeyttäen heidän keskustelunsa. Poliisit saattavat Starlingin ulos rakennuksesta. Myöhemmin samana iltana Lecter tappaa kaksi vartijaa, pakenee sellistään ja katoaa.

Starling analysoi Lecterin kansioon kirjoittamat sivuhuomautukset ja tajuaa, että Buffalo Billin ensimmäinen uhri tunsi tämän henkilökohtaisesti ennen kuin joutui tapetuksi. Starling matkustaa uhrin kotikaupunkiin, saa selville, että Buffalo Bill oli räätäli, ja löytää pukuja ja pukukaavoja, jotka ovat identtiset uhreista irrotettujen ihopalojen kanssa. Hän soittaa Crawfordille kertoakseen, että Buffalo Bill yrittää tehdä ”naisen pukua” oikeasta ihosta, mutta Crawford on jo matkalla tekemään pidätystä. Hän on tehnyt ristiviitteitä Lecterin huomautusten ja erään sairaalan arkistojen pohjalta ja saanut tietoonsa miehen nimeltä Jame Gumb, joka oli kerran hakenut kyseiseen sairaalaan sukupuolenkorjausleikkaukseen. Starling jatkaa Buffalo Billin ensimmäisen uhrin ystävien haastattelemista samalla, kun Crawford johtaa FBI:n taktisen iskuryhmän Gumbin kotiosoitteeseen Illinoisissa. Vihjeet johtavat Starlingin ”Jack Gordonin” talolle, ja hän käsittää Jackin olevan Jame Gumb. Hän jahtaa miestä useita huoneita käsittävään kellarikerrokseen, josta hän löytää senaattorin tyttären elossa mutta traumatisoituna ja ansassa kuivuneessa kaivossa. Sammutettuaan kellarin valot Gumb vainoaa Starlingia pimeässä apunaan yönäkölaite, mutta hän paljastaa sijaintinsa virittäessään revolverinsa. Starling ampuu Gumbin.

Hieman myöhemmin Starling juhlii valmistumistaan FBI:n akatemian valmistujaisjuhlissa, jonka aikana hän saa puhelun Biminin lentokentällä olevalta Lecteriltä. Lecter vakuuttaa Starlingille, ettei hän aio jahdata tätä, ja pyytää tältä samanlaista huomaavaisuutta. Starling kuitenkin vastaa, ettei se ole mahdollista. Sitten Lecter sulkee puhelimen sanoen, että hänellä on ”päivällinen vanhan ystävän kanssa”. Hän lähtee seuraamaan Biminiin juuri saapunutta Chiltonia, joka on pakomatkalla karanneen Lecterin vuoksi.

Rooleissa muokkaa

 Anthony Hopkins … Hannibal Lecter  
 Jodie Foster … Clarice Starling  
 Scott Glenn … Jack Crawford  
 Anthony Heald … Frederick Chilton  
 Ted Levine … Jame ”Buffalo Bill” Gumb  
 Frankie Faison … Barney Matthews  
 Kasi Lemmons … Ardelia Mapp  
 Brooke Smith … Catherine Martin  
 Paul Lazar … Pilcher  
 Dan Butler … Roden  

Tuotanto muokkaa

Näyttelijöiden valinta muokkaa

Jodie Foster osoitti kiinnostuksensa Clarice Starlingin rooliin luettuaan Thomas Harrisin alkuperäisen romaanin. Hän oli juuri voittanut parhaan naispääosan Oscar-palkinnon roolistaan draamaelokuvassa Syytetty, mutta ohjaaja Jonathan Demme epäili silti Fosterin sopivuutta Starlingin rooliin. Demme halusi kiinnittää alun perin Michelle Pfeifferin, jonka kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä ohjatessaan elokuvan Gangsterin heila, jossa Pfeiffer esitti pääosaa. Kun Pfeiffer kieltäytyi, Foster sai roolin hahmoon osoittamansa innostuksen johdosta.

Hannibal Lecterin roolia varten Demme lähestyi alun perin Sean Connerya, joka kuitenkin kieltäytyi osasta. Tämän jälkeen roolia tarjottiin Anthony Hopkinsille, jonka roolisuorituksesta draamaelokuvassa Elefanttimies Demme oli hyvin vaikuttunut. Lecterin rooliin harkittiin myös Derek Jacobia ja Daniel Day-Lewisia.

Kuvaaminen muokkaa

Elokuvan kuvaaminen käynnistyi vuoden 1989 marraskuussa ja päättyi vuoden 1990 maaliskuussa. Suurin osa elokuvasta kuvattiin Pittsburghin kaupungissa Pennsylvanian osavaltiossa, mutta joitakin elokuvan kohtauksia kuvattiin myös Länsi-Virginian osavaltion pohjoisosassa. Elokuvan vankimielisairaalaan sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Pennsylvanian Canonsburgin psykiatrisessa sairaalassa, Western Centerissä. Myös FBI osallistui harvinaisella tavalla elokuvan kuvaamiseen, sillä se salli kuvausryhmän taltioida materiaalia elokuvaan FBI-agenttien koulutuskeskuksesta Quanticossa. Osa FBI:n henkilöstöstä myös esiintyi elokuvassa pienissä rooleissa.

Erikoisagentti John E. Douglas jonka perusteella Jack Crawfordin hahmo kehitettiin, avusti auliisti näyttelijä Scott Glenniä mm. näyttämällä tälle niitä raakoja poliisivalokuvia joita erikoisagentit joutuvat tutkimaan päivittäin; Glenn sisäistikin rikostutkijan roolinsa todella hyvin.

Juliste muokkaa

Elokuvan julisteen suunnitteli ohjaaja Jonathan Demme itse. Julisteen keskiössä ovat Jodie Fosterin kasvot. Hänen silmänsä on värjätty punaisiksi, mikä viittaa elokuvan lähteenä olleeseen kirjaan, jossa Hannibal Lecterin silmien kerrottiin heijastavan punaista valoa. Fosterin suun peittää pääkallokiitäjä, jonka käyttö kuului Buffalo Billin tapoihin. Pääkallokiitäjälle ominainen, pääkalloa muistuttava selkäkuvio muodostuu alastomista naisvartaloista, jotka ovat peräisin Salvador Dalín ja Philippe Halsmanin yhteisteoksesta In Voluptas Mors (1951). [4]

Vastaanotto muokkaa

Uhrilampaat oli ilmestymisvuonnaan suuri menestys. Se keräsi avausviikonloppuna Yhdysvalloissa yli 13 ja yhteensä yli 130 miljoonaa dollaria. Maailmanlaajuisesti elokuva tuotti 272,7 miljoonaa dollaria. Uhrilampaat voitti kaikki merkittävimmät viisi Oscar-palkintoa: paras elokuva, paras miespääosa, paras naispääosa, paras ohjaus ja paras sovitettu käsikirjoitus. Se oli kolmas elokuva, joka voitti viisi tärkeintä kategoriaa (muut ovat Tapahtui eräänä yönä ja Yksi lensi yli käenpesän). Lisäksi Jodie Foster palkittiin roolistaan myös Baftalla ja Golden Globella, Anthony Hopkins Baftalla. Hopkins esiintyy elokuvassa vain 17 minuutin ajan, ja se on edelleen lyhin roolisuoritus, jolla on voitettu miespääosan Oscar.

Palkintoja muokkaa

Oscarit muokkaa

Ehdokkaana:

  • Paras leikkaus: Craig McKay
  • Paras äänitys: Tom Fleischman, Christopher Newman

Baftat muokkaa

Ehdokkaana:

  • Paras elokuva
  • Paras sovitettu käsikirjoitus: Ted Tally
  • Paras ohjaus: Jonathan Demme
  • Paras kuvaus: Tak Fujimoto
  • Paras leikkaus: Craig McKay
  • Paras elokuvamusiikki: Howard Shore
  • Paras äänitys: Skip Lievsay, Christopher Newman, Tom Fleischman

Golden Globet muokkaa

Ehdokkaana:

Jatko-osat muokkaa

Elokuvalle on tehty kolme jatko-osaa, joista kahdessa ensimmäisessä Anthony Hopkins esittää Hannibal Lecteriä. Vuonna 2001 ilmestyi elokuva Hannibal, joka seuraa alkuperäisen elokuvan tapahtumia, ja vuonna 2002 Punainen lohikäärme, joka sijoittuu Uhrilampaita edeltävään aikaan. Vuonna 2006 ilmestyi Nuori Hannibal, joka kertoo Hannibal Lecterin elämäntarinan.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ The Silence of the Lambs British Board of Film Classification. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b The Silence of the Lambs (1991) - Box Office Mojo Box Office Mojo. Viitattu 11.2.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Taneli Topelius: Sarjarikollisten jahtaajat. Ilta-Sanomat, 2011, nro 30.6., s. 37.
  4. ↑ Elina Koivisto, Juulia Hakulinen: Tänään tv:ssä: Uhrilampaat-julisteeseen on kätketty hyytävä yksityiskohta, jonka vain tarkkasilmäisimmät huomaavat Ilta-Sanomat. 4.11.2022. Viitattu 5.11.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Thomas Harrisin Hannibal Lecter -sarja
Romaanit

Punainen lohikäärme • Uhrilampaat • Hannibal • Nuori Hannibal

Elokuvat ja televisiosarja

Psykopaatin jäljillä (1986) • Uhrilampaat (1991) • Hannibal (2001) • Punainen lohikäärme (2002) • Nuori Hannibal (2007) • Hannibal (2013–)

Hahmot

Hannibal Lecter • Clarice Starling

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uhrilampaat&oldid=22029215”