Suomen Ampumaurheiluliitto
Suomen Ampumaurheiluliitto (lyh. SAL, aik. Suomen Ampujainliitto 1919–2010) on ampumaurheilun kattojärjestö Suomessa. Ampumaurheiluliitto on perustettu 19. tammikuuta 1919. Liiton toiminnan tarkoituksena on edistää ja kehittää ampumaurheilua Suomessa sekä vaikuttaa ja osallistua kansainväliseen ampumaurheilutoimintaan. Ampumaurheiluliittoon kuuluu noin 300 jäsenyhdistystä, joissa on noin 30 000 harrastajaa. Suomen Ampumaurheiluliitto on Kansainvälisen Ampumaurheiluliiton (ISSF) jäsenliitto. Lisäksi se kuuluu jäsenenä Euroopan ampujainliittoon sekä Pohjoismaiden ampujainliittoon.[1]
| Suomen Ampumaurheiluliitto | |
|---|---|
| Suomen Ampujainliitto | |
 |
|
| Perustettu | 19. tammikuuta 1919 |
| Tyyppi | urheilun kattojärjestö |
| Toimiala | ampumaurheilu |
| Päämaja |
Valimotie 10 00380 Helsinki |
| Puheenjohtaja | Vesa Nissinen |
| Toiminnanjohtaja | Anne Laurila |
| Kattojärjestö |
ISSF ESC NSR |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Ensimmäinen ampumaseura, Suomen Metsästysyhdistys perustettiin vuonna 1865. Hämeenläänin Metsästysseuran 30-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1906 päätettiin aloittaa SM-kilpailujen järjestäminen. Suomen Ampumaurheiluliiton alaisiin lajeihin kuuluvat kiväärilajit, Pistoolilajit, riistamaalilajit, siluettilajit, mustaruutilajit, practicallajit sekä kasa-ammunta. Suomen Ampumaurheiluliitto saa tukea Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksiköltä ja Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.[1]
Historia muokkaa
Ampumiskilpailujen järjestämisestä vastavistavat Suomessa aluksi metsästysseurat, joista vanhin oli vuonna 1865 perustettu Suomen Metsästysyhdistys. Säännölliset puitteet tulivat 1880-luvulla, kun Helsingfors Sportklubb ryhtyi järjestämään seuraotteluita kivääriammunnassa. Erityisen aktiivinen oli Hämeenläänin Metsästysseura, jonka aloitteesta perustettin vuonna 1906 Mestaruuskilpailujen valtuuskunta järjestämään vuosittaisia kansallisia ampumajuhlia. Ensimmäiset ammunnan SM-kilpailut järjestettiin Hämeenlinnassa 1907. Suomen kiväärijoukkue osallistui Lontoon olympialaisiin 1908. Tukholmassa 1912 Nestori Toivonen voitti olympiapronssia hirviammunnassa ja pronssia tuli myös saman lajin joukkuekilpailussa.[2]
Autonomian aikana Suomen ampumaurheilua rajoitettiin ja laji oli tiukassa viranomaisvalvonnassa. Urheiluampujilla oli merkittävä rooli aktivisti- ja jääkäriliiikkeessä ja monilla myös vuoden 1918 tapahtumissa. Ampumaurheilulla oli itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä korostuneen isänmaallinen ja valkoisen Suomen leima. Työväen Urheiluliiton lajivalikoimaan ammunta hyväksyttiin vasta 1980-luvulla.[2]
Suomen Ampujainliitto perustettiin vuonna 1919. Liitto toimi sotien välisenä aikana läheisessä yhteistyössä sotalitoksen ja suojeluskuntajärjestön kanssa. Presidentti Pehr Evind Svinhufvud osallistui veteraanikilpailuihin. 1920-luvun olympiakisoissa suomalaisampujat saavuttivat mitaleita eri lajeissa. Eniten menestystä tuli 1930-luvulla, jolloin suomi kuului maailman johtaviin kivääriammuntamaihin. Vuonna 1937 Suomi ja Helsinki isännöivät ammunnan MM-kilpailut Malmin radalla. Kyseessä oli suurin ennen sotia järjestetty kansainvälinen urheilukilpailu Suomessa. Liitto muutti nimensä nykyiseen muotoon vuonna 2000.[2]
Suomen ensimmäisen olympiavoiton saavutti Pentti Linnosvuo vapaapistoolissa Melbournessa 1956. Tokiossa 1964 Suomi saavutti molempien pistoolilajien kultamitalit, kun Väinö Markkanen voitti vapaapistoolin ja Linnosvuo olympiapistoolin. Neljännen olympiavoiton saavutti Satu Mäkelä-Nummela trapissa Pekingissä 2008. Ammunta on ollut Suomelle vahva mitalilaji 2000-luvun alun kesäolympialaisissa.[2]
Suomi on isännöinyt ammunnan suuria MM-kilpailuja Helsingissä 1937 ja Lahdessa 2002. MM-mitalikilpailuja on järjestetty haulikkolajeissa Tampereella 1999 sekä riistamaalilajeissa Vierumäellä 2009.[2]
Suomen-mestaruuskilpailut muokkaa
Vuoden ampuja muokkaa
- 1965 Hannele Wirilander
- 1967 Simo Morri
- 1969 Kimmo Hovila
- 1970 Esa Kervinen
- 1974 Markus Remes
- 1975 Seppo Mäkinen
- 1976 Markus Remes
- 1977 Helvi Leppämäki
- 1978 Paavo Palokangas, Seppo Mäkinen ja Juha Rannikko
- 1979 Paavo Palokangas
- 1980 Mauri Röppänen
- 1981 Arto Vainio
- 1982 Sirpa Ylönen
- 1983 Matti Nummela
- 1984 Rauno Bies
- 1985 Ralf Westerlund
- 1986 Juha Hirvi
- 1987 Seppo Mäkinen
- 1988 Pirjo Peltola
- 1989 Jari Pälve
- 1990 Petri Eteläniemi
- 1991 Satu Pusila
- 1992 Juha Hirvi
- 1993 Satu Pusila
- 1994 Satu Pusila
- 1995 Riitta-Mari Murtoniemi
- 1996 Riitta-Mari Murtoniemi
- 1997 Janne Himanka
- 1998 Satu Pusila
- 1999 Pia Julin
- 2000 Juha Hirvi
- 2001 Marko Kemppainen
- 2002 Helena Juppala
- 2003 Krister Holmberg
- 2004 Marko Kemppainen
- 2005 Juha Hirvi
- 2006 Petri Savinainen
- 2007 Mira Nevansuu
- 2008 Satu Mäkelä-Nummela
- 2009 Satu Mäkelä-Nummela
Vuoden valmentajat muokkaa
- 1998 Mikko Mattila
- 1999 Alf Sjöblom
- 2000 Mikko Mattila
- 2001 Pirjo Peltola
- 2002 Matti Nummela
- 2003 Tero Hovila
- 2004 Lauri Siltavirta
- 2005 Mauri Turunen
- 2006 Lauri Siltavirta
- 2007 Seppo Nevansuu
- 2008 Matti Nummela
- 2009 Ville Häyrinen
Talous muokkaa
Suomen Ampumaurheiluliitto on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta liikuntaa edistävien järjestöjen toimintaan yhteensä noin 4 255 500 euroa. Vuosittainen tuki on ollut vuodesta 2023 lähtien 683 500 euroa.[3]
Lähteet muokkaa
- Grande Finale ja Ampumaurheilun vuoden parhaat urheilijat (Arkistoitu – Internet Archive)