Simone Martini
Simone Martini (n. 1284–1344) oli italialainen, Sienassa syntynyt taidemaalari. Hän oli merkittävä hahmo aikaisen italialaisen maalaustaiteen kehityksessä ja vaikutti suuresti kansainvälisen gotiikan kehitykseen. Martinia on pidetty Duccio di Buoninsegnan, aikansa johtavan sienalaisen maalarin, oppilaana. Martinin elämästä on jäänyt hyvin vähän tietoa, ja taidehistorioitsijat kiistelevät useiden hänen maalaustensa aitoudesta. Hän kuoli ollessaan Paavin hovin palveluksessa Avignonissa vuonna 1344.
Elämäkerta muokkaa
Martini oletetaan syntyneen Sienassa noin vuoden 1284 paikkeilla, koska Giorgio Vasari kertoo hänen kuolleen vuonna 1344 kuudenkymmenen vuoden ikäisenä. Ensimmäinen maininta Martinista liittyy Maestà-teokseen Sienan Palazzo Pubblicossa. Hän signeerasi teoksen vuonna 1315 ja se on hänen ensimmäinen signeerattu työnsä. Kuitenkin ennen tätä Martinin on täytynyt tehdä Assisin Pyhän Fransiskuksen basilikan alakirkon Pyhän Martinuksen kappelin freskot, luultavasti vuonna 1312. Martinin tehtävänä oli myös kappelin lasimaalaukset. Hän viimeisteli työnsä kappelissa vuonna 1317. Lisäksi Martini työskenteli vuonna 1317 Napolissa kuningas Robert Anjoulaiselle. Robert löi Martinin ritariksi heinäkuussa 1317 ja myönsi Martinille säännölliset vuosittaiset tulot taiteellisten saavutusten vuoksi. Martini oleskeli vuonna 1319 Pisassa ja vuonna 1320 Orvietossa. Vuonna 1321 hän sai Sienassa korvauksen Maestàn entisöinnistä.[1]
Martini meni vuonna 1324 naimisiin Lippo Memmin sisaren Giovannan kanssa. Martini muutti vuonna 1340 Giovannan ja veljensä Donaton kanssa Avignoniin, jossa hän työskenteli paavin hovin palveluksessa. Martini kuoli Avignonissa vuonna 1344, mutta hänen hautajaisensa järjestettiin Sienassa.[1]
Francesco Petrarca ystävystyi Martinin kanssa Avignonissa,[1] ja kaksi hänen sonettiaan viittaavat Martinin runoilijalle maalaamaan muotokuvaan.
Tyyli muokkaa
Sienalaisen perinteen säilyttäjänä Martinin tyyli erosi firenzeläisen taiteen monumentaalisuudesta ja vakavuudesta: se tunnetaankin pehmeistä, tyylitellyistä ja koristeellisista piirteistään, linjojensa aaltoilevuudesta ja eleganssistaan. Hänen taiteensa on paljon velkaa ranskalaisille koristelluille käsikirjoituksille ja norsunluukaiverruksille, joista tuotiin esimerkkejä Sienaan pyhiinvaellusreitti Via Francigenan kautta 1300-luvulla.
Lippo Memmin San Gimignanossa Maesta-teoksesta pian sen valmistumisen jälkeen tekemä kopio osoittaa, miten vahva vaikutus Martinin prototyypeillä oli muihin taiteilijoihin koko 1300-luvun ajan.
Tärkeimmät teokset muokkaa
Martinin tärkeimpiä töitä ovat Maestà (1315), suuri fresko Sienan Palazzo Pubblicossa, Tolousen pyhä Ludvig kruunaamassa kuningasta (1317) Museo di Capodimontessa Napolissa, Pyhän Katariinan polyptyykki (1319) Pisassa, Monaldeschi-polyptyykki (1320) Orvietossa sekä Neitsyt Marian ilmestys ja kaksi enkeliä (1333) Uffizin galleriassa Firenzessä (alun perin Sienan tuomiokirkon Sant'Ansanon kappelista), ja lisäksi freskot Pyhän Fransiskuksen basilikassa Assisissa. Näiden lisäksi on säilynyt Palazzo Publicossa sijaitseva Guidoriccio da Foglianoa esittävä suuri fresko (1328). Martinin ajasta Avignonissa on todisteena Notre-Dame-des-Domes-kirkon portaaliin maalattujen freskojen jäännökset ja luonnokset.[1]
Muita töitä muokkaa
- Castiglione d'Orcia, Santo Stefanon kirkko, Neitsyt Maria[2]
Lähteet muokkaa
- Semenzato, Camillo: Kuvataide kautta aikojen, s. 62–63. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-09783-0.
Viitteet muokkaa
