Shō Shin
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Shō Shin (jap. 尚真) (1465–1526) oli Ryūkyū-kuningaskunnan kuningas. Hän oli toisen Shō-dynastian kolmas hallitsija. Shō Shinin pitkää valtakautta on kuvattu Chūzanin kukoistuskaudeksi. Shō Shin oli dynastian perustajan Shō Enin poika. Shō Shin nousi valtaistuimelle kun hänen setänsä Shō Sen'i joutui luopumaan vallasta tämän hyväksi.
Valtakausi muokkaa
Shō Shinin aikana luotiin suurelta osin Ryūkyū-kuningaskunnan hallinnon ja talouden perusta. Hallinnon organisoitumisen myötä paikalliset päälliköt, ajit menettivät valtaansa ja heistä tuli riippuvaisia Shurissa toimineesta keskushallinnosta. Vahvistaakseen keskushallintoa, Shō Shin kokosi ajien aseet ja pakotti heidät muuttamaan Shuriin, jossa heidät jaettiin kolmelle alueelle. Ajit jättivät kotipaikoilleen sijaishallitsijat ja muutaman vuoden kuluttua keskushallinto lähetti virkamiehiä valvomaan heidän toimintaa. Muutamien pohjoisessa asuneiden ajien sallittiin jäädä kotipaikkakunnilleen, koska he olivat liian voimakkaita, eikä Shō Shin nähnyt mahdolliseksi pakottaa heitä tahtoonsa.
Ajien muuttaminen Shuriin aiheutti suuria muutoksia kaupungissa. Kaupunkiin rakennettiin useita suuria portteja, paviljonkeja, lampia, siltoja, monumentteja ja puutarhoja. Töiden tekemiseen tarvittiin runsaasti muurareita, puuseppiä ja muita työläisiä. Ajit kuljetuttivat rakennustarvikkeita omilta paikkakunniltaan. Shuri ja sen lähellä sijainnut satamakaupunki Naha kehittyivät nopeasti. Talouden kehittyminen mahdollisti kaupunkien erikoistumisen ja ylellisyystavaroiden valmistaminen yleistyi nopeasti. Erilaisia hiuspinneistä ja muista koristeista tuli virkamiesten perustarvikkeita. Silkin valmistamiseen ja kutomiseen kehitettiin uusia menetelmiä. Kullan, hopean ja silkin käyttö yleistyi myös tavallisten kaupunkilaisten joukossa. Kaupungistuminen johti muun muassa kauppiaiden vaurastumiseen, mutta historioitsija George H. Kerr huomauttaa, että suurimman osan väestöstä muodostaneet maanviljelijät ja kalastajat eivät juurikaan rikastuneet.
Virkamiesten käyttämä Okinawan kielen shuri-murre vakiintui Shō Shinin valtakaudella. Myös kirjallisuus ja runous kukoistivat ja kuningaskuntaan rakennettiin useita temppeleitä ja muita rakennuksia. Kiinalaiseen tyyliin rakennettu uusi hallintopalatsi valmistui ja tämän myötä myös hovin tavat muuttuivat muistuttamaan enemmän kiinassa käytettyjä. Palatsin sisäänkäynnin viereen sijoitettiin kaksi korkeaa lohikäärmepilaria, jotka rakennettiin thaimaalaisen ja kambodžalaisen mallin mukaan. Buddhalainen temppeli Enkaku-ji rakennettiin vuonna 1492, Sōgen-jitä laajennettiin vuonna 1496 ja vuonna 1501 valmistui kuninkaallinen mausoleumi Tamaudun. Shō Shin pyysi useasti Korean hovia lähettämään buddhalaisia tekstejä. Koreassa oli keksitty 1200-luvulla ensimmäinen metallinen siirtomerkkejä hyödyntävä painokone. Shō Shinin hallinnon kolmikymmenvuotisjuhlana hänelle pystytettiin Shurin linnaan steela. Steela tuhoutui Okinawan taistelussa vuonna 1945, mutta siitä tehty kopio on nähtävissä linnan alueella.
Shō Shinin aikakaudella Ryūkyū-kuningaskunta laajentui kattamaan useita ulompia Ryūkyūsaaria. Kuningaskunnan laivat alkoivat 1400-luvun lopulla liikkua Miyakojiman ja Yaeyama saarilla. Vuonna 1486 alueella puhkesi paikallisten ajien keskuudessa kiistoja ja Shō Shin lähetti vuonna 1500 alueelle sotilaita lopettamaan kiistat ja ottamaan saaret keskushallinnon haltuun. Shō Shin vaikutti myös paikallisen uskonnon kehittymiseen ja suhteeseen hallintoon. Hän rakennutti kuninkaallisen perheen papeille asunnon heti linnan ulkopuolelle ja rakennutti vuonna 1519 Sonohyan-utakin ympärille korkean muurin.
Hallittuaan kuningaskuntaa 50 vuoden ajan, Shō Shin kuoli vuonna 1526. Hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Shō Sei. Pitkän hallintokauden jälkeen virkamiehillä oli vaikeuksia hautajaisiin liittyvien seremonioiden määrittelyssä.
