Seraminluri
Seraminluri (Eos semilarvata) on punalurien sukuun kuuluva kaija.
| Seraminluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Punalurit Eos |
| Laji: | semilarvata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 24 cm. Se on selvästi pienempi kuin muut punalurit. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään punainen. Vatsa ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat siniset. Käsisulat ja kyynärsulkien kärjet ovat mustat. Isojen peitinhöyhenten reunat ovat sinimustat, tertiaalit ovat sinihohtavan mustat ja pyrstö on yläpuolelta punaruskea ja alapuolelta himmeän punainen. Poski, korvan peitinhöyhenet ja kaulan sivu ovat siniset. Nokka on oranssinpunainen, iiris oranssinpunainen ja koivet harmaat.
Nuoret linnut ovat himmeämmän punaisia, vartalon höyhenissä on harmaanruskeaa sävyä, korvan peitinhöyhenissä ja poskissa sinistä on vain vähän. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]
Esiintyminen muokkaa
Seraminluri esiintyy Indonesian kaakkoisnurkassa Seramin saarella. Se elää yleisenä ylhäällä vuoristossa, missä se korvaa punalurin, joka elää alavilla mailla ja alarinteillä.[2]
Seraminlurin esiintymisalue on 20 000–50 000 neliökilometriä ja sen kanta on silmälläpidettävä.[1]
Elinympäristö muokkaa
Seraminlurit elävät vuoristometsissä.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]
Ravinto muokkaa
Seraminlurit liikkuvat meluisissa parvissa ja ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Eos semilarvata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3