Schapendoes
Schapendoes (holl. Nederlandse schapendoes) on hollantilainen paimenkoirarotu, jota kutsutaan myös nimellä "lentävä hollantilainen". "Schapendoesin tulee olla todellinen paimenkoira, ei vaan luonteeltaan, vaan myös ruumiiltaan ja sielultaan".
| Schapendoes | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 580[1] |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimennus |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 12–15 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Nederlandse schapendoes, Dutch Schapendoes, Dutch Sheepdog, schapendoes neerlandais, Niederländischer Schapendoes, schapendoes neerlandés |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #313 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15–20 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 43–50 cm narttu 40–47 cm |
| Väritys | kaikki värit sallitaan |
Ulkonäkö muokkaa
Schapendoesin säkäkorkeus on 40–50 cm. Sen luusto on kevytrakenteinen, minkä vuoksi se sopii agilityyn ja kykenee hyppäämään vaivattomasti korkealle ja kääntymään nopeasti. Paksu turkki voi antaa harhakuvan raskaasta koirasta.
Karva on laadultaan karkeahkoa ja hienolaatuista, mutta ei silkkistä. Sitä on runsaasti myös päässä, ja sillä on viikset ja parta. Karva on pitkä myös riippuvissa korvissa. Häntä on pitkä ja runsaskarvainen. Turkki on laineikas, mutta ei kuitenkaan kihara tai säkkärä. Kaikki värit ovat rotumääritelmän mukaan sallittuja, toivotuimmat värit ovat siniharmaasta mustaan.[3] Rotu ei ole trimmattava. Schapendoes näyttää työkoiralta myös näyttelyissä. Turkiltaan sen pitää siis olla hoidettu mutta ei laitettu. Huolellinen kampaaminen 2–3 viikon välein riittää pitämään takut poissa.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Schapendoes on luonteeltaan sosiaalinen, iloinen ja se oppii nopeasti. Jotkut yksilöt ovat varsin fiksuja ja se voi hankaloittaa niiden kouluttamista. Sen kanssa voi harrastaa paitsi näyttelyitä myös tokoa, agilitya ja rauniokoiratoimintaa. Tarmokas ja energinen koira kaipaa paljon tekemistä. Nopeasti oppivana se nauttii harrastuksista. Vaikka se on peloton ja rohkea, se on toisaalta myös pehmeä. Schapendoes tulee hyvin toimeen lasten kanssa, mutta myös muiden ihmistenkin kanssa. Rotu on hyvin ketterä, joten se soveltuu hyvin agilityyn. Kotioloissa se pysyttelee ihmisten läheisyydessä. Monet schapendoesit tekevät mitä vain jos tarjolla on herkkuja. Joitain yksilöitä on myös osallistunut luonnetestiin.
Schapendoeseja käytetään yhä myös lammaslaumojen paimentamiseen. Koska lampaat laiduntavat hiljaisilla, laajoilla alueilla, on tärkeää että schapendoes on kestävä, pystyy hyppäämään sekä liikkumaan hyvin, on älykäs ja kykenee toimimaan itsenäisesti.
Alkuperä muokkaa
Rotu polveutuu samoista koirista kuin suurin osa ranskalaisista paimenkoiraroduista, katalonianpaimenkoirasta, ja rodun kehitykseen ovat myös vaikuttaneet partacollie, puli ja bergamonpaimenkoira. Muita sen sukulaisrotuja ovat polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira, brienpaimenkoira ja schafpudel. Nämä kaikki mainitut pitkäkarvaiset paimenkoirat ovat alun perin vuoristokoirien pienempiä muunnoksia.[3] 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa schapendoeseja esiintyi kaikkialla Alankomaissa missä vain oli laidunalueita ja lampaita. Paimenet arvostivat koiraa sen ahkeruuden, työnilon ja älykkyyden vuoksi. Lähes täysin sukupuuttoon hävinnen rodun "löysi" P. M. C Toepoel, ja hän kasvatti schapendoeseja toisen maailmansodan aikaan (1940–1945).
Hollantilainen schapendoes-jalostajien kerho perustettiin 1947. Alankomaiden kennelklubi Raad van Beheer tunnusti rodun 1952. Rotumääritelmä kehitettiin 1954 ja sukukirjaa alettiin kirjoittaa. FCI hyväksyi rodun 1971, jonka jälkeen vain rekisteröityjä koiria on käytetty jalostukseen.
Etymologia muokkaa
Nimi schapendoes tarkoittaa lammaspiskiä.
Schapendoesit Suomessa muokkaa
Ensimmäinen schapendoes, Fagus Funny Fellow, tuli Suomeen Tanskasta vuonna 1989. Koiran vanhemmat olivat hollantilaisia. Suomen ensimmäinen schapendoespentue syntyi Nalle-Haukun kenneliin vuonna 1993.
Terveys muokkaa
Rotu on kohtalaisen terve. Suositeltavaa on kuitenkin että jalostukseen käytettävien koirien silmät on tarkastettu ja terveet. Myös lonkkien ja kyynärien kuvausta suositellaan. Suomessa ei ole havaittavissa erityisiä sairauksia.
Lähteet muokkaa
- Suomen Schapendoes ry
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
- Lemmikki 10/2008
- Suomen Kennelliitto, KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen Kennelliitto. Schapendoes. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
- ↑ Schapendoes. American Kennel Club. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ a b Schapendoes. Suomen Kennelliitto, 24.10.1999. Viitattu 3.2.2020.