Rudolf Veiel
Rudolf Veiel (10. joulukuuta 1883 – 19. maaliskuuta 1956) oli Saksan maavoimien panssarikenraali (saks. General der Panzertruppe) toisessa maailmansodassa.
| Rudolf Veiel | |
|---|---|
 Rudolf Veiel |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. joulukuuta 1883 Stuttgart, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1956 (72 vuotta) Stuttgart, Saksan liittotasavalta |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Saksa |
| Komentajuudet | XLVIII armeijakunta |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | panssarikenraali |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
Sotilasura muokkaa
Veiel liittyi armeijaan vuonna 1904 ja hänet nimitettiin upseeriksi seuraavana vuonna. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa ratsuväenupseerina ja sodan jälkeen hän kuului Württembergin vapaajoukkoihin vuonna 1919. Vuodesta 1920 alkaen hän palveli Reichswehrissä.
Hänet ylennettiin everstiksi 1933 ja kenraalimajuriksi tammikuussa 1937. Vuonna 1938 hänet nimitettiin 2. panssaridivisioonan komentajaksi ja samana vuonna hänet nimitettiin kenraaliluutnantiksi.
Toisen maailmansodan alettua hän johti divisioonaansa Puolan ja Ranskan valtauksessa sekä Jugoslavian valtauksessa ja Kreikan taistelussa. Hänet palkittiin 3. kesäkuuta 1940 ritariristillä. Hän osallistui 1941 operaatio Barbarossaan ja saksalaisille tappiollisen Moskovan taistelun päätteeksi hänet ylennettiin panssarikenraaliksi. Hän oli XLVIII panssariarmeijakunnan komentajana ja hän kuului 28. syyskuuta alkaen keskustan armeijaryhmän esikuntaan.
Syyskuusta 1943 alkaen Veiel oli Wehrkreis V:n komentajana Stutgartissa. Hänet vapautettiin tehtävästä 20. heinäkuuta 1944 Hitleriä vastaan tehdyn salamurhayrityksen selvitysten yhteydessä. Hänet sijoitettiin 16. huhtikuuta 1945 upseerireserviin. Toisen maailmansodan päätyttyä hän oli kaksi vuotta sotavankeudessa, mistä hän vapautui vuonna 1947. Hän kuoli vuonna 1956.
