Raduga H-22

Raduga H-22 (ven. Х-22 Буря, Burja – suom. Myrsky; Nato: AS-4 Kitchen) on neuvostoliittolainen yliääninen pitkän matkan risteilyohjus. Sen kehitystyö aloitettiin MKB Radugassa vuonna 1958 ja se tuli palveluskäyttöön vuonna 1964^[1]. Kehitystä johti Aleksandr Bereznjak.

Aseen tyyppi on niin sanottu stand-off, eli suomeksi ns. pysy-loitolla -ohjus. Tämä tarkoittaa ohjuksen laukaisua turvallisena pidettävän etäisyyden päästä kohteeseensa. Alkuperäisen version suurin kantama oli noin 500 km.^[2] Kohteena ovat tyypillisesti sotalaivat, tutkat ja linnoitetut strategiset kohteet kuten sotilastukikohdat, sillat ja voimalat.^[3]

Ohjuksia on rakennettu vajaa 3000. Sen käyttö päättyi Venäjällä 2007, mutta se otettiin vuoden 2018 jälkeen uudelleen käyttöön modernisoituna. Modernisoidussa ohjuksessa on voimakkaampi moottori, enemmän polttoainetta ja pienempi taistelukärki. Kantomatka on lisääntynyt lähelle tuhatta kilometriä. Ohjuksessa on uusi häirinnän kestävä inertiasuunnistus ja maastoa seuraava tutka.^[3]^[4].

Ohjus voidaan laukaista Tupolev Tu-22M3 -tyypin yliäänipommittajista tai Tupolev Tu-95 kaukopommittajasta. Ohjuksen suuren omamassan (noin 6 000 kg) vuoksi sitä ei voi laukaista esimerkiksi hävittäjälentokoneista.^[2]

Sen taistelukärkenä voidaan käyttää joko konventionaalista 1 000 kg:n HE-taistelukärkeä (H-22M), tai enintään 350 kilotonnin vahvuista ydinlatausta (H-22N). Maksiminopeus on 4 000 km/h ja suurin toimintakorkeus 24 000 metriä. Ohjaus tapahtuu inertiasuunnistuksella.^[2] Myöhemmät versiot ovat radiosäteilyyn hakeutuvia, eli tutkaan hakeutuvia ohjuksia (H-22MP).