Wikipedia

Radio Télévision Libre des Mille Collines

Radio Télévision Libre des Mille Collines (RTLM) (suom. Tuhansien kukkuloiden vapaa radioasema) oli ruandalainen radioasema, joka oli toiminnassa 8. heinäkuuta 1993 − 31. heinäkuuta 1994 välisen ajan. Yhtenä Ruandan suosituimmista, ellei suosituimpana, radiokanavista sillä oli suuri merkitys Ruandan kansanmurhan aikana huhti–heinäkuussa 1994.

”Tuhansien kukkuloiden maa” on maasta käytetty eufemismi Ruandalle. Radioasema sai tukea hallituksen kontrolloimalta Radio Rwandalta, joka on Ruandan yleisradioyhtiö RBA:n radiokanava. RTLM:llä oli myös mahdollisuus käyttää lähetyksiinsä Radio Rwandan välineistöä. RTLM lähettikin ohjelmaa samalla taajuudella kuin hallituksen kanava aamutunneilla, jolloin virallista ohjelmaa ei tullut.

Laajasti Ruandan väestön keskuudessa kuunneltu RTLM-radioasema lähetti tehokkaasti tutsien, maltillisten hutujen, belgialaisten ja YK:n UNAMIR rauhanturvaajajoukkojen vastaista vihapropagandaa. RTLM:llä oli suuri merkitys kansanmurhan mahdollistaneen asenneilmapiirin synnyttämisessä.

RTLM tuki hutuvaltaa ja oli lähellä akazu-hutuja, jotka olivat kansanmurhan pääideologeja.

Ennen kansanmurhaa muokkaa

RTLM perustettiin 1993 pääasiassa vastustamaan tuolloin käynnissä olleita presidentti Juvenal Habyarimanan ja tutsien Ruandan isänmaallisen rintaman välillä käytyjä rauhanneuvotteluita.[1] Habayrimanan perhe tuki radioasemaa.[2]. RTLM:stä tuli pian suosittu radioasema, koska sen musiikkitarjonnta erosi valtion radiosta. Radio sai nopeasti uskollisen kuulijakunnan nuorten ruandalaisten keskuudesta. Hutunuoret olivatkin myöhemmin Interahamwen runko. RTLM:n oli alkujaan nimensä mukaisesti tarkoitus toimia myös televisiokanavana, mutta tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut. Television puuttuessa radio oli Ruandan tärkein tiedostusväline, joten RTLM:llä oli suuri vaikutus yleisöönsä.

RTLM:n 50:stä perustajajäsenestä 40 kuului Pohjois-Ruandan hutuihin, jotka olivat presidentti Habayrimanan alaisia tai muita läheisiä eli akazuja. Presidentti itse oli RTLM:n suurin osakkeenomistaja. Monet RTLM:n työntekijöistä olivat aiemmin olleet Radio Rwandan palveluksessa. RTLM:n pääideologi, johtaja ja perustaja oli historioitsija Ferdinand Nahimana, joka oli aiemmin toiminut Radio Rwandassa. Toinen merkittävä mies RTLM:n takana oli Habyarimanan vävy, liikemies Felicién Kabuga, joka ennen kansanmurhaa rahoitti puolen miljoonan viidakkoveitsen tuomisen maahan Kiinasta. Lisäksi mukana olivat MRND-valtapuoluetta edustanut suosittu popmuusikko Simon Bikindi ja CDR-puolueen perustajajäsen, ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö, Jean-Bosco Barayagwiza, jota myöhemmin syytettiin puolueen Impuzamugambi-nuorisomiliisin aseistamisesta.

Radioaseman pyrkimyksenä oli luoda syvää vihamielisyyttä ja ennakkoluuloja hutu- ja tutsiväestöjen välille. Vihaa lietsova retoriikka sovitettiin hienostuneen huumorin käytön ja suositun zairelaisen pop-musiikin lomaan. RTLM tarjosi ja lupasi kuulijoille sellaista, mitä muilta radiokanavilta ei kuultu tai sallittu. RTLM oli villi nuorison suosima hupikanava, jonka suosittuja ohjelmia olivat muun muassa suosittujen juontajien juontamat "soita studioon" -ohjelmat kuuntelijoille. Lisäksi radiokuuluttajat saattoivat olla lähetysvuoronsa aikana riehakkaasti päissään.

Arvostelijat ovat sanoneet, että Ruandan hallitus avusti RTLM:n luomisessa "viharadioksi" kiertääkseen sen faktan, että hallitus oli sitoutunut YK:lle kieltämään kaiken "vahingollisen radiopropagandan" maaliskuussa 1993 Dar-es-Salaamissa.[3] Kuitenkin RTLM:n johtaja Ferdinand Nahimana on väittänyt, että asema perustettiin ensisijaisesti vastapainoksi Ruandan isänmaallisen rintaman Radio Muhaburan lähettämälle propagandalle.

Tammikuussa 1994 radioaseman lähetysten julkilausumissa haukuttiin ja moitittiin UNAMIR komentajaa Roméo Dallairea epäonnistumisesta estämään noin 50 ihmisen surmaaminen YK:n demilitarisoidulla alueella.[4]

Kun presidentti Habayrimanan yksityiskone ammuttiin alas 6. huhtikuuta 1994, RTLM yhtyi niiden joukkoon, jotka syyttivät teosta tutsikapinallisia, ja alkoi vaatia "lopullista sotaa tutsien hävittämiseksi".[1]

Kansanmurhan aikana muokkaa

Noin puoli vuotta ennen kansanmurhaa RTLM alkoi puhua lähetyksissään avoimesti tutsien hävittämisestä ja karkottamisesta Ruandasta. RTLM:n kuuluttajan Georges Ruggiun mukaan radiokanavan johto kielsi käyttämästä lähetyksissä sanaa "tutsi", vaan tuli käyttää sanaa inyenzi (torakka) tai inkotanyi, joka tarkoitti aseistautunutta tutsisoturia eli RPF:n sotilasta. Pian RTLM ei kuitenkaan tehnyt eroa inyenzin ja inkotanyin välillä ja jo eräässä RTLM:n ensimmäisistä lähetyksistä haastattelija Gaspard Gahigi ilmoitti, ettei inyenzin ja RPF:n välillä ollut eroa.

Hutu-yhtenäisyytta ja tutsien hävittämistahtoa pohjustettiin viihteellä, kuten Simon Bikindin lauluilla. Yksi hänen suosituimmistaan lauluistaan "Bene Sebahinzi" (Maanviljelijöiden isän jälkeläiset) soi usein RTLM:llä. Laulu kertoi ajasta, jolloin maataviljelevät hutut olivat tutsivallan alla. RTLM:n sanoma hutuille oli, että hutut joutuisivat jälleen orjiksi, jos RPF pääsisi maahan, eikä tutseja hävitettäisi. 21. tammikuuta 1994 RTLM:n suosittu juontaja Kantano Habimana, joka oli kunnostautunut hututietoisuuden nostattamisessa ja tutsivastaisuuden levittämisessä, hekumoi sillä, kuinka tutsilapsi oli sanonut hänelle alkaneensa pelätä joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Lopuksi Habimana kehotti hutuja aloittamaan toiminta välittämättä kansainvälisestä mielipiteestä.

Käytännössä välittömästi presidentin koneen ampumisen jälkeen hutut aloittivat suunnitelmansa maan puhdistamiseksi tutseista. Päivä koneen ampumisen jälkeen 7. huhtikuuta 1994 RTLM vaati kostoa tutseille presidentin surmaamisesta ja kysyi hutuilta: "Haudat eivät ole vielä täynnä. Kuka tekee hyvän työn ja auttaa meitä täyttämään ne kokonaan?". Samana päivänä RTLM juhli taajuuksillaan, että laajan tutsien asuttaman Kigalin eteläisen kaupunginosan Nyamirambon tutsit oltiin tapettu. 8. huhtikuuta RTLM ilmoitti, että satoja tutseja oli paennut Nyamirambon moskeijaan. RTLM:n ilmiannon perusteella hutujoukot lahtasivat moskeijaan paenneet tutsit viimeisen henkeen saakka.

Hutujoukot, armeijan osastot, Impuzamugambi-joukot ja nuorisojärjestö Interahamwen miliisijoukot kulkivat ympäri Ruandaa ja Kigalin katuja RTLM:n kanavalle säädetyt radiot korvillaan. Nuoren hutun tärkeimmät välineet kansanmurhassa olivat transistoriradio ja viidakkoveitsi. Myös tutsit kuuntelivat radiota, koska sen avulla he tiesivät, milloin tuli vaihtaa piilopaikkaa, kun heidän nimensä luettiin radiossa. RTLM aloitti kertomalla tutsien ja heitä auttavien hutujen autojen rekisterinumeroita, jotta hutut saattoivat pysäyttää nämä autot. 3. toukokuuta YK-joukot yrittivät evakuoida Kigalin Hôtel des Mille Collines- hotelliin paenneet tutsit RPF:n hallinnoimille alueille, mutta RTLM sai suunnitelmasta tiedon ja julkisti sen lähetyksessään. RTLM:n ansiosta Interahamwe pysäytti saattueen. Eräässä ohjelmassa kuuluttaja Valérie Bemeriki luetteli 13 henkilön henkilötiedot lempinimineen, työpaikkoineen ja kotiosoitteineen sekä pyysi kuuntelijoita etsimään ja tappamaan nämä.

18. kesäkuuta RTLM:n kuuluttaja Georges Ruggiu ilmoitti lähetyksessä, että Mutaran kunnan Gitvessä ei ollut vielä tapettuja tutseja. Ruggiun ilmoitus saa aikaan sen, että hyökkäys siirtyy tuolle alueelle. Hutut pystyttivät tiesulut paon estämiseksi ja Interahamwe hyökkäsi surmaten lopulta yli 70 tutsiperhettä. RTLM:n lähetyksissä surmattujen lukumääriä luettiin kuin urheilutuloksia.

RTLM toimi myös hutujen välisenä kommunikaatiovälineenä. Siviilivirkamiehet ja armeijan sotilashenkilöt ilmoittivat RTLM:n taajuuksilla, millä alueella tarvittiin lisää ammuksia, kranaatteja ja joukkoja, jotta kaikki tutsit ja maltilliset hutut saataisiin surmattua. RTLM:llä myös neuvottiin, kuinka erottaa tutsi hutuista. Kabimana kehotti tutseja nousemaan joukosta esiin, jotta nämä voitaisiin surmata. Hän myös kehotti katsomaan ruumiin rakennetta ja pituutta ja sitä oliko nenä pieni. Kangura-lehden Hassan Ngeze sen sijaan kehotti RTLM:n lähetyksessa käyttämään tiesulkuja varoituksena. Tutsit oli eroteltava hutuista tapettaviksi henkilökortin perusteella, eikä vain ulkonäön. Jos oli epäselvyyttä, henkilön etnisyys piti selvittää viranomaisen kanssa.

9. huhtikuuta virkaan astuneen väliaikaisen hallituksen pääministeri Jean Kambanda kiitti RTLM:ää ja sanoi sen olevan välttämätön vihollisten kukistamiseksi. Vihollisen hän määritteli olevan se, joka ei kannata heidän mielipiteitään.

RTLM ja sanomalehti Kangura olivat äärihutujen tärkeimmät pää-äänenkannattajat sekä tiedonantajat kansanmurhan aikana. RTLM lähetti kansanmurhan aikana suoria viestejä, joissa muun muassa kehotettiin raiskaamaan tutsinaisia, jotka teon jälkeen tuli tappaa tai jättää eloon, jotta nämä synnyttäisivät hutulapsia. Ruandanbelgialainen RTLM:n kuuluttaja Georges Ruggiu todisti myöhemmin Arushassa oikeudenkäynnissä, että Kangura ja RTLM olivat symbioosissa. RTLM sai rahaa mainostamiseen Kanguralta ja RTLM tuki Kanguraa lähetyksissään. Tiivistä yhteyttä lisäsi, että Kangura-lehden päärahoittaja Félicien Kabuga istui RTLM:n johtokunnan puheenjohtajana.

Kun Ruandan isänmaallinen rintama (RPF) eteni, hiljeni RTLM aluksi viikoksi, kunnes aloitti saatuaan lähetykset toimimaan liikutettavalla välineistöllä tutsipelon lietsomisen lähetyksissään 14.–15. huhtikuuta ja käski hutuja pakenemaan Zaireen. RTLM kuvasi kuinka torakat ovat julmia ja repivät viattomilta hutumaanviljelijöiltä sisäelimet irti sekä näyttävät piruilta. RTLM sai hutut sen verran pelon valtaan, että nämä alkoivat paeta kylistään silmittömästi, mutta niin, etteivät nämä unohtaneet lopettaa tutsien tappamista. RTLM pakeni miljoonien hutupakolaisten kanssa Zaireen heinäkuussa.

Tunnettuja RTLM:n johtohenkilöitä muokkaa

Tuomiot muokkaa

Ruandan kansainvälinen sotarikostuomioistuin 23. lokakuuta 2000 toimet RTLM:ää vastaan. Ensimmäisenä toimena oli Kangura-lehden päätoimittajaa Hassan Ngezen vastainen oikeudenkäynti.

19. elokuuta 2003 oikeudessa Arushassa RTLM:n johtajille Ferdinand Nahimanalle ja Jaan Bosco Barayagwizalle vaadittiin elinkautista vankeusrangaistusta kansanmurhasta, kansanmurhaan kiihottamisesta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ennen kansanmurhaa ja sen aikana.

3. joulukuuta 2003 oikeus katsoi kaikki syytetyt syyllisiksi ja tuomitsi Nahimana ja Ngeze elinkautiseen vankeuteen sekä Barayagwiza vankeuteen 35 vuodeksi. Tällä hetkellä käsitellään tuomion valitusta.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • "RwandaFile": Opintosuoritusotteet Lähetyksiä (Englannissa)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Radio_Télévision_Libre_des_Mille_Collines&oldid=20986429”