Punagasellit
Punagasellit eli puna-antiloopit (Raphicerus) on eteläisessä ja itäisessä Afrikassa tavattava gasellien alaheimoon kuuluva sorkkaeläinten suku. Siihen luetaan nykyisin kolme lajia.[1]
| Punagasellit | |
|---|---|
 Punagaselli (Raphicerus campestris) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: |
Punagasellit Raphicerus H. Smith, 1827 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Punagasellien ruumiinpituus on 61–95 senttiä, säkäkorkeus 45–60 senttiä ja paino 7–16 kiloa. Turkki on melko karkea. Vatsapuoli ja häntä ovat valkoiset, mutta muutoin väritys vaihtelee lajeittain. Koirailla on suorat ja sileät sarvet. Korvat ovat suuret, häntä lyhyt ja jalat hennot. Naarailla on neljä nisää.[2]
Elintavat muokkaa
Punagasellit elävät suojaa tarjoavissa ympäristöissä kuten esimerkiksi metsäsavanneilla, metsissä, pensaikoissa ja kallioisilla alueilla. Varsinaisen punagasellin levinneisyys on osin päällekkäinen kahden muun lajin kanssa[3]. Kapingaselli ja korvagaselli ovat yöaktiivisia, mutta punagaselli liikkuu päivällä. Reviirin rajat merkitään lannalla virtsalla ja hajurauhasten eritteillä. Erityisesti koiraat puolustavat reviiriään kiivaasti eivätkä siedä toisiaan. Punagasellit liikkuvat yksin, mutta saattavat silti elää löyhinä pareina vaikka lisääntymisaikaa lukuun ottamatta elävät erillään ja puolustavat omaa aluettaan. Vaaran havaitessaan ne eivät pakene vaan piiloutuvat kasvillisuuteen ja makaavat litteänä ja kaula ojennettuna maassa. Ne pakenevat vasta jos uhkaaja tulee aivan viereen. Puna-antiloopit osaavat kuitenkin juosta ketterästi ja voivat paeta maasikojen koloihin. Ravintonsa ne saavat puista, pensaista ja heinistä. Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät ja maasta sorkilla kaivetut juuret ja mukulat. Punagasellit eivät näytä olevan riippuvaisia juoksevasta vedestä, mutta juovat kun sitä on tarjolla. Kaikki lajit voivat lisääntyä ympäri vuoden, mutta eteläisessä Afrikassa huippu ajoittuu kevääseen sateiden alettua. Kantoaika kestää 168–210 päivää. Vasoja syntyy yleensä yksi. Se painaa syntyessään noin kioln ja sitä imetetään 3 kuukautta. Se saavuttaa sukukypsyyden 6–19 kuukauden iässä.
IUCN ei luokittele yhtäkään punagasellilajia uhanalaiseksi. Näiden antilooppien liha on maukasta, mutta jossain määrin kuivaa.[2]
Suvun nimi Raphicerus tulee kreikan sanoista raphis ja keras, jotka tarkoittavat "neulasta" ja "sarvea".[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Raphicerus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Ronald. M. Nowak: Walker's mammals of the world, s. 1188-1189. The Johns University Press, 1999. ISBN 0-8018-5789-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2009). (englanniksi)
- ↑ Richard Estes, Edward Osborne Wilson: The Behavior Guide to African Mammals, s. 45. University of California Press, 1992. ISBN 0-520-08085-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.07.2009). (englanniksi)
- ↑ Brent Huffman: Raphicerus campestris - Steenbok 2.1. 2007. The Ultimate Ungulate Page. Viitattu 1.7.2009.