Pietro Germi
Pietro Germi (14. syyskuuta 1914 Genova – 5. joulukuuta 1974 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja.
Germi opiskeli Genovan laivastoinstituutissa ja valmistui Rooman Kokeellisesta elokuvakeskuksesta. Hän työskenteli Alessandro Blasettin ja Amleto Palermin assistenttina ja ohjasi vuonna 1945 käsikirjoittamansa elokuvan Il testimone (”Todistaja”). Sen jälkeen hän ohjasi sävyltään neorealistisia rikoselokuvia kuten Tappava suudelma (Gioventù perduta, 1947), Lain nimessä (In nome della legge, 1949), Toiveitten tie (Il cammino della speranza, 1950) sekä Rahan kirous (La città si difende, 1951), joka sai Venetsian elokuvajuhlien palkinnon vuoden parhaana italialaisena elokuvana.[1]
Ohjaajan tunnetuin työ on Marcello Mastroiannin tähdittämä italialainen komedia Avioero italialaiseen tapaan (Divorzio all’italiana, 1961), joka voitti kaksi Nastro d’argentoa ja Golden Globea sekä Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta. Satiirinen komedia Vietelty ja hyljätty (Sedotta e abbandonata, 1963) sai David di Donatellon ohjauksesta ja episodielokuva Hyvät naiset ja herrat (Signori e signore, 1965) Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun. Germin viimeinen elokuva oli Amici miei (”Ystäväni”, 1975), jonka viimeisteli Mario Monicelli.[2]
Lähteet muokkaa
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Internet Movie Database: Pietro Germi (englanniksi)
- Elonet: Pietro Germi