Peikonkulta
Peikonkulta on valoilmiö, jota synnyttävät mesisieni tai aarnisammal. [1] Mesisieni on heikosti itsevalaiseva ja aarnisammal taas heijastaa heikkoa valoa pimeässä. Vihreä peikonkulta hohtaa suomalaisten uskomusten mukaan joskus pimeällä metsässä kivien tai kantojen alla.
Englanniksi samantapaisen ilmiön nimitys on foxfire, "ketun tuli". Se tarkoittaa lähinnä pimeässä hohtavaa puuainesta, mutta myös hohtavaa laikkua maassa. Ilmiön selitykseksi tarjotaan yleisimmin lahottajasientä.
Historioitsija Olaus Magnuksen (1652) mukaan pohjoisessa Skandinaviassa ovat vaeltajat joskus merkinneet reittinsä lahonnutta puuainesta käyttäen, ja osanneet sen avulla takaisin pimeässä. Tietäjät taas ovat käyttäneet lahoavaa puuainesta luodakseen taianomaisen tunnelman.lähde?
Benjamin Franklin ehdotti lahottajasienen käyttämistä varhaisen Turtle-sukellusveneen sisätilojen valaisuun.[2]
Mark Twainin romaanissa Huckleberry Finnin seikkailut henkilöt Huckleberry Finn ja Tom Sawyer käyttävät lahottajasientä valonlähteenä kaivaessaan tunnelia.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kesäläinen, Tuomo: Peikonkullan paluu punaiselle saarelle Suomen Luonto. 21.10.2019. Viitattu 9.8.2021.
- ↑ Stefoff, Rebecca: ”Early Undersea Ventures”, Submarines, s. 27. New York: Marshall Cavendish Benchmark, 2007. ISBN 9780761422297.
- ↑ Twain, Mark: The Adventures of Huckleberry Finn, s. 291. Lontoo: Collector's Library, 2004. ISBN 1-904633-46-3.
