Pavel Kurotškin
Pavel Aleksejevitš Kurotškin (ven. Па́вел Алексе́евич Ку́рочкин; 19. marraskuuta 1900 – 28. joulukuuta 1989) oli neuvostoliittolainen sotilasjohtaja, kenraali ja NKP:n keskuskomitean jäsen. Kurotškin otti osaa Venäjän sisällissotaan, talvisotaan ja suureen isänmaalliseen sotaan.
| Pavel Kurotškin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. marraskuuta 1900 Gronevo, Vjazma, Smolenskin alue, Venäjä |
| Kuollut | 28. joulukuuta 1989 (89 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Venäjän keisarikunta Neuvostoliitto |
| Palvelusvuodet | 1918–1970 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalieversti |
Henkilökuva muokkaa
Pavel Kurotškin syntyi nykyisen Smolenskin alueen Gornevon kylässä vuonna 1900. Hän osallistui Venäjän sisällissotaan sotamiehenä vuonna 1918 ja oli mukana muun muassa Talvipalatsin valtauksessa Pietarissa. Hän yleni sodan aikana ratsuväkirykmentin komentajaksi. Kurotskin valmistui puna-armeijan ylimmäisestä ratsuväkikoulusta vuonna 1923 ja sota-akatemiasta vuonna 1932. Kurotškin toimi 1920-luvulla muun muassa eskadroonanpäällikkönä ja ratsuväkirykmentin esikuntapäällikkönä. Hänet määrättiin sota-akatemian ratsuväen oppituolin vanhemmaksi johtajaksi huhtikuussa 1934. Sittemmin hän toimi Erityisen ratsuväkiprikaatin prikaatinkomentajana ja kesäkuussa 1939 Toisen ratsuväkiarmeijakunnan esikuntapäällikkönä. 4. lokakuuta 1939 Kurotškin nimitettiin Kiovan Erityisen sotilaspiirin esikuntapäälliköksi.
Talvisota muokkaa
- Pääartikkeli: Talvisota
Talvisodassa Kurotškin toimi 28. jalkaväkiarmeijakunnan komentajana. Kurotškinin komentama armeijakunta otti osaa Viipurinlahden taisteluun maaliskuussa 1940. Kurotškinin johtamat joukot taistelivat Viipurinlahden länsirannan puolella. Talvisodan jälkeen Kurotškin ylennettiin kenraaliluutnantiksi samana päivänä, kun Neuvostoliitto oli ottanut kenraaliarvot käyttöön 4. kesäkuuta 1940.
Suuri isänmaallinen sota muokkaa
- Pääartikkeli: Suuri isänmaallinen sota
Suuressa isänmaallisessa sodassa Kurotškin toimi erilaisten armeijoiden komentajana ja lyhyen ajan vuonna 1944 helmikuusta huhtikuuhun Toisen Valko-Venäjän rintaman komentajana. Hänet ylennettiin vuonna 1949 armeijankenraaliksi ja nimitettiin vuonna 1961 Frunzen sotilasakatemian professoriksi.
Lähteet muokkaa
- Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.