Pakkasmittari

hyönteislaji
Tämä artikkeli käsittelee perhosta. Artikkeli Lämpömittari käsittelee lämpötilaa mittaavaa laitetta.

Pakkasmittari (Erannis defoliaria; aiemmin Hibernia defoliaria[2]) on mittareihin (Geometridae) kuuluva yöperhonen. Laji on eteläisessä Suomessa yleinen ja lukeutuu lentoaikansa puolesta syksyn viimeisiin perhosiin.

Pakkasmittari
koiras
koiras
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lovimittarit Ennominae
Suku: Erannis
Laji: defoliaria
Kaksiosainen nimi

Erannis defoliaria
Clerck, 1764

Katso myös

  Pakkasmittari Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Hyvin jyrkästi sukupuolidimorfinen perhoslaji, jonka koiraat ja naaraat eivät muistuta toisiaan lainkaan, ja jolla esiintyy lisäksi lajin sisäistä muuntelua. Koiraat ovat verraten kookkaita, yleisväritykseltään kellanruskeita perhosia. Sekä etu- että takasiivissä esiintyy kauttaaltaan pieniä tummanruskeita täpliä. Etusiiven taustaväri on vaaleankellertävä ja kaksi selvää tummaa, kulmikasta juovaa rajaa siiven keskelle leveän, vaaleankellertävän sarakkeen. Sekä sisemmän tumman juovan sisä- että ulomman tumman juovan ulkopuolella on selvä kaistale ruskeaa väriä. Siiven keskiosan vaalealla alueella on selvästi erottuva musta täplä. Osalla koiraista siivet ovat kuitenkin tasaisen oranssinruskeat, eikä keski- ja reunasarkojen välillä ole suurta sävyeroa. Etenkin ulompi poikkijuova ja keskitäplä kuitenkin erottuvat yleensä hyvin. Siipiväli on 35–41 mm. Takasiivet ovat etusiipiä vaaleammat ja niissä on tumma keskitäplä.[3][4][5][6]

Naarasyksilöt ovat alle senttimetrin pituisia, täysin siivettömiä, pitkäjalkaisia hyönteisiä. Naaraan ruumis on yleisväritykseltään vaalea, mutta siinä on runsaasti tummia täpliä, jotka saattavat yhtyä ja muodostaa selkäpuolelle tummia raitoja. Pakkasmittarinaaraita voi löytää toukan ravintokasvien rungoilta.[4][6]

Melko samannäköisiä lajeja ovat ruskamittari (Agriopis aurantiaria) sekä keväällä lentävä huhtimittari (Agriopis marginaria).[6]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

 
Pakkasmittarin naaras on siivetön, eikä juuri muistuta perhosta.

Eurooppalainen laji, jonka levinneisyys idässä ulottuu Kaukasukselle.[6] Suomessa pakkasmittaria tavataan eteläiselle Pohjanmaalle saakka ja se on esiintymisalueellaan yleinen. Aikuiset perhoset lentävät syyskuun lopulta marraskuulle.[7]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Viihtyy lehtimetsissä ja soilla, mutta myös muuntyyppisissä ympäristöissä, kuten puistoissa ja puutarhoissa. Se on usein melko runsaslukuinen. Pakkasmittari on aivan syksyn viimeisiä perhosia ja koirasperhoset lentävät mielellään ikkunoihin ja muiden valonlähteiden luokse. Lajin tiedetään lentävän jopa pikkupakkasella ja lumisateessa. Talvehtii munana.[6][8]

Joinakin vuosina toukat saattavat syödä lehtipuita kokonaan lehdettömiksi.[6]

Ravintokasvi muokkaa

Toukka on polyfagi, jonka ravintokasveja ovat mm. koivut, tammi, omenat ja ruusut.[9][6]

Lähteet muokkaa

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pakkasmittari – Erannis defoliaria Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Pakkasmittari, Tietosanakirja osa 7, palsta 78, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1915
  3. Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/erannis_defoliaria.html
  5. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=5363
  6. a b c d e f g Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino, 1989. ISBN 951-9221-23-9. s. 180–181
  7. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  8. http://www.habitas.org.uk/moths/species.asp?item=6026
  9. http://www.funet.fi/pub/sci/bio/life/insecta/lepidoptera/ditrysia/geometroidea/geometridae/ennominae/erannis/index.html

Aiheesta muualla muokkaa