PIK-20
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
PIK-20, PIK:n käyttämä lempinimi "Tiu", on toistaiseksi suomalaisen lentokonesuunnittelun menestynein tuote. Tämä purje- ja moottoripurjelentokonesarja (PIK-20, B, D, E ja E II) perustui DI Pekka Tammen diplomityöhön. Sen suunnitteluun ja rakentamiseen, joka alkoi keväällä 1971, osallistuivat myös voimakaksikko DI Hannu Korhonen (PIK:n rakennuspäällikkö) ja teknikko Markku Hiedanpää, jotka olivat PIK-20-koneen proton rakentamisessa ja tuotannon aloittamisen avainasemissa.
PIK-20 projektista ja muista ilmailuharrastetta kansallisesti edistäneistä tehtävistä saivat Korhonen ja Hiedanpää lentokapteenin arvonimet vuonna 2008.
Teknillisen korkeakoulun kevytrakennetekniikan laboratoriossa PIK-19 “Muhinu” projektissa työskentelevien purjelentäjien oli aluksi vain tarkoitus harrasterakentaa uusien OSTIV 15m luokkasääntöjen mukaisesti kaksi kilpapurjelentokonetta Polyteknikkojen Ilmailukerho ry:lle ja Matkalentäjät ry:lle (DI Hannu Korhonen, DI Stefan Nyström, DI Erkki Lehtonen, DI Vesa Kokkonen ja teknikko Markku Hiedanpää). Kevytrakennetekniikan laboratorioinsinöörin DI Ilkka Rantasalon siirtyessä uudeksi Molino Oy:n toimitusjohtajaksi hän näki projektin sopivana ja lupaavana tuotteena Molino Oy:lle. Joten projekti kaupallistui ja yhteistyö Molinon, PIK:n ja TKK:n välillä käynnistyi.
TKK:ssa tehtiin koneprojektiin liittyviä diplomitöitä 8 kappaletta, työt liittyivät ilma-aluksen perussuunnitteluun, kevytrakennetekniikkaan, rakenteen lujuuteen ja väsymiseen, flutteriin, aerodynamiikkaan, lennon optimointiin jne. Viimeisin näistä Eiriavionin kehitystöistä oli DI Erkki Sointeen suunnittelema kärkiväliltään 18-metrinen moottoripurjelentokone. Tähän projektiin ei saatu haettua KTM:ltä avustusta, jonka jälkeen kehitystyö lopetettiin ja Eiriavion myi valmistusoikeudet Ranskaan.
PIK-20 purjekoneen muottien ja proton rakentamiseen osallistui TKK:n kevytrakennetekniikan laboratoriossa diplomitöiden tekijöiden lisäksi useita kymmeniä Polyteknikkojen ilmailukerhon jäseniä. Tuotantoon Jämijärvellä ja Lahdessa osallistuivat edellä mainittujen Korhosen ja Hiedanpään lisäksi PIK:n jäsenistä mm. DI Ilkka Rantasalo, DI Stefan Nyström ja DI Aki Suokas. Koneen ensilento tapahtui 10. lokakuuta 1973. Sen teki DI Raimo Nurminen Jämijärvellä. Suomen ilmailumuseo sai 10. lokakuuta 1988 PIK-20-koneen prototyypin, OH-425X, kokoelmiinsa.
PIK-20 menestyi alun alkaenkin hyvin kansainvälisissä kilpailuissa. Vuoden 1976 maailmanmestaruuskilpailuissa Räyskälässä australialainen Ingo Renner lensi PIK-20B:llä maailmanmestariksi. Sarjatuotanto alkoi keväällä 1974. Koneesta tehtiin eri versioita, joita valmistettiin teollisesti Suomessa 426 kappaletta ja Ranskaan vietiin tuotannon loppuessa muottien ja työkalujen lisäksi yli 10 puolivalmista konetta. PIK-20 sarjan purje- ja moottoripurjelentokoneita valmistettiin yhteensä 454 kpl, joka jäänee koko Suomen ilmailuhistorian suurimmaksi lentokoneen tuotantosarjaksi.
Purje- ja moottoripurjelentokonetta valmisti vuonna 1966 perustettu Molino Oy, jonka omistajaksi tuli 1976 Eiriavion Oy, myöhemmin EIRI Ky - Eiriavion. Uuden moottoripurjelentokonetyypin kehitystyön jäätyä ilman KTM:n tukea ja vanhan tyypin kysynnän hiipuessa se päätyi tuotannon lopettamiseen.
Tammikuussa 1981 PIK-20 EII koneen valmistusoikeudet myytiin Sirenille Ranskaan. PIK-20 tuotanto päättyi Suomessa 31. maaliskuuta 1981.
Suomen posti on julkaissut 13.1.1976 PIK-20-aiheisen postimerkin.
Alatyypit muokkaa
- PIK-20 Prototyyppi OH-425X on Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla (protosarja 3 konetta). Protosarjan jälkeen tehtiin koneeseen useita tuotantoa helpottavia muutoksia ja ensimmäinen tuotantoversio. Kaksiosainen ohjaamon kuomu. Varsinaisia lentojarruja ei siivessä ollut, mutta jättöreunalaipat voitiin kääntää +90-astetta liitokulman säätämiseksi. 24 valmistettua kappaletta.
- PIK-20B Sarjavalmistukseen suunniteltu malli. Kuomu muutettu yksiosaiseksi paremman näkyvyyden takia. Siivekkeet yhdistettiin liikkumaan laippojen kanssa ±8 astetta. Suurinta lentoonlähtömassaa kasvatettiin 450 kg:n. Siipiin voitiin tehdasoptiona valita hiilikuituvahvisteiset siipisalot, jolloin saatiin painon säästöä parikymmentä kiloa. 131 valmistettua kappaletta.
- JT-6 Moottoripurjelentokoneen rakensivat yhteistyönä DI Jukka Tervamäki ja Eiriavion Oy PIK-20 B:n modifioidulle rungolle ja siiville sekä Rotax 503 moottorille moottoripurjelentokoneen (OH-520X), jonka tyyppimerkintä on Jukka Tervamäen mukaan JT-6 (Projekti alkoi työnimellä PIK-20C, prototyyppi on Suomen ilmailumuseossa), valmistettu 1 kpl.
- PIK-20C ("Fix") Suunnitelma kerho-/vakioluokan mallista, proton rakentaminen aloitettiin, työ keskeytettiin alkuvaiheessa siipien laminoinnissa sattuneen työvirheen takia. Siiven jättöreunan laipat olisi jätetty pois ja sisäänvedettävän laskutelineen muuttamista kiinteäksi suunniteltiin.
- PIK-20D Eniten valmistettu kaikista malleista. Muutoksista suurimpana edellisiin versioihin voidaan mainita siipiin lisätyt Schempp-Hirth lentojarrut. Samalla siiven jättöreunalaippojen liikerata rajoitettiin alueelle −12 – +16 astetta. Korkeusperäsintä siirrettiin eteenpäin 12 senttimetriä. Hiilikuitusalot ja rungonvahvistukset vakiovarustuksena. Rungon päällä siipien pääsalon kohdalla olevaa huoltoluukkua siirrettiin keskilinjalta vasemmalle. 167 valmistettua kappaletta. Kevyin valmistetyista koneista tyhjämassa n 220 kg ja max lentoonlähtömassa 450 kg.
- PIK-20E (EII ja EII F) "Mopu piki" Sisään kelattavalla moottorilla (Rotax 501 ja 505 2-tahtimoottorit) varustettu moottoripurjelentokone, jolla on kyky itsenäisesti nousta kiitotieltä. JT-6 moottoripurjelentokoneen prototyypistä kehitettiin PIK-20 D:n suurennettua runkoa ja korkeusohjainta sekä nuolimuotoon käännettyjä siipiä käyttäen uusi moottoripurjelentokone PIK-20 E ja EII. Moottoripurjekonetta valmistettiin 103 kappaletta, joiden lisäksi tehtiin 28 moottoripurjelentokonetta (joista osa tyyppimerkinnällä PIK-30 (17 m kärkiväli)) lisenssillä Ranskassa.
- "PIK-25" Viimeisin näistä Eiriavion:n kehitystöistä oli DI (TkT) Erkki Sointeen jatkokehitelmä PIK-20E moottoripurjekoneesta, johon olisi asennettu PIK-20 EII mallissa hyväksi todettu moottorijärjestelmä. Siivet, runko ja korkeusohjain olivat uutta suunnittelua. Moottoripurjelentokone jäi perussuunnitteluasteelle. Projektin työnimi oli PIK-25, tämän saman numeron PIK ry myönsi myöhemmin DI Ari Vahteran diplomityölle; "harrasterakennettavan lentokoneen perussuunnittelu".
- PIK-30 Sirenen Ranskassa valmistama 17 m kärkivälinen PIK-20 EII F:n kehitysversio. Valmistusmäärä 10 kpl.
PIK-20 EASA-tyyppihyväksynnät (EASA Specific Airworthiness Specification):
- EASA.SAS.A.011 - Siren PIK-20E IIF, PIK-30
- EASA.SAS.A.023 – PIK 20, PIK 20B
- EASA.SAS.A.024 – PIK 20D
- EASA.SAS.A.085 – PIK 20E, PIK-20E II
Lähteet muokkaa
- Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma III, PIK-sarjan lentokoneet. J. Raunio, 1995. ISBN 951-96866-1-4.
Aiheesta muualla muokkaa
- Huolto-ohje PIK-20. PDF. Traficom.
- PIK-20 historia pdf. PDF. Traficom.