Wikipedia

Natchezit

Natchezit olivat Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaita, jotka asuivat historiallisen aikakauden alkaessa lähellä Mississippin suistoa nykyisen Yhdysvaltain eteläosissa. Heidän murteensa erosi selvästi kaikista muista alueen kielistä, mutta saattoi olla kaukaista sukua muskogee-kielille, jota puhuivat muut muassa chickasawit ja choctawit. Natchezien määräksi on 1700-luvun alussa arvioitu noin 6 000 henkeä.[1]

Natchezit
Merkittävät asuinalueet
Alun perin Mississippi, Louisiana
Sukulaiskansat Chickasawit, choctawit ja creekit.
Huomautukset
Natchezien rippeet liittyivät chickasaweihin, creekeihin ja cherokeihin 1700-luvun aikana.
Natchez-intiaanien asuinalue ennen eurooppalaisten tuloa.

Natchezien aineellinen kulttuuri oli samanlainen kuin ympäristön muilla kansoilla. Heidän uskoontoonsa oli sen sijaan jäänyt piirteitä varhaisesta Mississippin kulttuurista. Natchezien yhdeksän kylää muodostivat kastijärjestelmää muistuttavan yhteiskunnan, jota johti ”suuri aurinko”.[2] Eurooppalalaisten siirtolaisten levittäytyminen Amerikan mantereelle koitui natchezien tuhoksi. Heidän kylänsä iskettiin hajalle jo 1720–1730 lukujen aikana ja sotia paenneet kansanrippeet liittyivät alueen muihin heimoihin.[3]

Historia muokkaa

Tutkimusmatkailija Robert Cavelier de La Salle tapasi ensimmäisenä eurooppalaisena natchezeja 1680-luvun aikana ja nimesi koko kansan heidän pääkylänsä mukaan.[4] Saman vuosisadan lopulla ensimmäiset ranskalaiset jesuiitat asettuivat natchezien suurimpaan kylään Louisianaan ja perustivat sinne lähetysaseman 1700-luvun alussa. Natchezit eivät olleet erityisen innostuneita katolisesta lähetystyöstä ja pieniä kahakoita esiintyi. Vuonna 1716 ranskalainen Jean-Baptiste le Moine miehineen teki sotaretken natchezien maahan. Samana vuonna perustettiin Fort Rosalien linnake turvaamaan seudulle levinnyttä ranskalaisten asutusta.[5]

1720-luvulla natchezien ja ranskalaisten välinen jännite kasvoi. Rauhantahtoisen ja diplomaattisesti helposti lähestyttävän päällikkö Tatuoidun Käärmeen (Tattooed Serpent) kuolema huononsi merkittävästi kansojen keskinäisiä suhteita. Louisianan uusi kuvernööri Sieur Chepart kohteli natchezeja ylimielisesti ja päätti, että näiden pääkylä evakuoitaisiin sinne perustettavan suuren plantaasin tieltä. Kansan ranskalaismielinen kuningataräiti oli valmis taipumaan kuvernöörin tahtoon. Hänen poikansa Suuri aurinko kallistui natchezien ylimpänä hallitsijana kuitenkin sen enemmistön puolelle, joka vastusti kuvernööriä.[6] Yleisesti on myös uskottu Etelä-Carolinan englantilaisten kauppiaiden ja näiden liittolaisina toimineiden chickasawien kiihottaneen natchezeja Ranskaa vastaan.[7]

Natchezit kokosivat sotureita eri kylistä ja iskivät sekä Fort Rosalieen että Mississipin jokilaakson ranskalaisasutuksille. 250 ranskalaista surmattiin, kuvernööri heidän joukossaan.[4] Ranskalaiset keräsivät New Orleansista rangaistusretkikunnan, joka tunkeutui natchezien maaseudulle ja hävitti järjestelmällisesti näiden kylät. Choctawit, joiden oli tarkoitus puolustaa natchezeja, liittyivät ranskalaisiin joukkoihin ja lisäsivät natchezien ahdinkoa. Hajalleen lyödyt natchezit pakenivat chickasawien, creekien ja cherokeiden kyliin. Osa pienistä pakolaisryhmistä jatkoi hyödytöntä sotaansa Ranskaa vastaan. Vangeiksi otetuista natchezit myytiin orjina Santo Domingoon.[6]

Muihin kansoihin liittyneet natchezit sulautuivat vähitellen isäntäkansoihinsa ja muuttivat Oklahomaan 1830-luvulla.[7]

Kulttuuri muokkaa

Yhteiskunta muokkaa

 
Emerald Mound, muinainen kummunrakentajien taidonnäyte, jonka natchezit hylkäsivät 1600-luvun lopulla.
 
Natchezien hallitsija "Suuri Aurinko" liikkui kantotuolissa.

Natchezien uskonnollinen ja sosiaalinen elämä keskittyi suuren muinaisen maakummun ympärille heidän pääkylässään. Aiemmin seremonioiden keskuspaikkana toiminut Emerald Mound oli hylätty 1600-luvun aikana tuntemattomasta syystä.[8] Jokaisesta natchezien kylästä löytyi myös omat erilliset kumpunsa sekä päälliköitä ja yhteisiä kokoontumisia varten.

Natchezien neliluokkainen yhteiskunta eli ehdottoman monarkian alaisuudessa. Ylintä hallitsijaa eli kuningasta kutsuttiin Suureksi auringoksi. Häntä kannettiin kantotuolissa ja hänen valtansa oli rajaton.[9] Muut samaan luokkaan kuuluneet ihmiset olivat hallitsijan sukulaisia, joista valittiin sotapäälliköt ja papit. Heidät tunnettiin "Pikku aurinkoina". Kuninkaan sisaria kutsuttiin "Aurinkonaisiksi" ja heidän vaikutusvaltansa oli suuri kansan keskuudessa. Toinen arvoluokka koostui "Jalosukuisista". Kolmanteen säätyyn kuuluivat "Kunnioitetut ihmiset". Alin yhteiskuntaluokka muodostui tavalliseen työväkeen kuuluvista "Haisijoista" (Stinkards). Kaikki ylemmät säädyt suhtautuivat heihin avoimen halveksivasti.[10]

Natchezien kastijärjestelmään sisältyi muuan erikoisuus, joka teki siitä monimutkaisen ja vaikeasti ymmärrettävän. Ylimmät säädyt eivät saaneet ottaa puolisoa omasta luokastaan. Heidän oli pakko naida haisija, joka mahdollisti luokkien välisen veren sekoittumisen keskenään. Samalla arvoluokassa pudottiin yksi taso alaspäin. Haisijoille oli avioliiton ohella suotu myös toinen mahdollisuus nousta luokkaa ylemmäksi. Tämä oli oman lapsen luovuttaminen uhrilahjana kuolleelle päällikölle [11] Yhteiskuntajärjestelmän peruspiirteenä oli se, että miehet hallitsivat, mutta sääty määräytyi naisten puolelta tulevan polveutumisen mukaan. Suuren auringon pojasta ei voinut tulla uutta kuningasta, vaan uuden hallitsijan valitsivat naispuoliset pikku auringot.[10]

Uhrit muokkaa

 
Du Pratzin kuvaus Tatuoidun Käärmeen hautajaisten alkuvaiheesta. (Uhrattaviksi valitut istuvat maassa teloittajiensa edessä.

Kun Natchesien kuningas kuoli seurasivat häntä hautaan vaimot ja palvelijat, jotka uhrattiin tilaisuuden aikana.[12] Samoin kuninkaan arvokkain omaisuus, johon saattoi kuulua myös eurooppalaisen kaupan mukana hankittua tavaraa, haudattiin hänen mukanaan. Vuonna 1725 tapahtuneesta päällikkö Tatuoidun Käärmeen hautajaistilaisuudesta on tutkimusmatkailija Le Page du Pratzin dokumentoidut todisteet.[13] Uhratuksi aiotut asettuivat istumaan uhritemppelin eteen levitetylle matolle ja turruttivat aistinsa juomalla veteen siroteltua tupakkaa. Pyöveleinä toimivat sukulaiset kuristivat huumatut uhrit heidän kaulaansa asetetulla köydellä.[14] Joskus aviopari saattoi uhrata lapsensa Suuren auringon hautajaisriiteissä välttyäkseen tämän lahjoituksen avulla tulematta itse uhratuksi myöhemmin. [15] Arkeologisten tutkimusten ja myöhempien aikojen historioitsijoiden mukaan kuninkaallisen henkilön kuolema natchezien yhteiskunnassa saattoi joskus maksaa jopa sadan ihmisen hengen.[16]

Naiset ja avioliitto muokkaa

Nuorten naisten siveys ei ollut natchezien keskuudessa arvostettua. Tytöt esittivät kyliin saapuville ranskalaisille vietteleviä tansseja ja myivät itsensä orjiksi ja jalkavaimoiksi sotilaille ja kauppiaille. Joskus he asuivat isäntänsä luona kuukausia, eivätkä tunteneet häpeää siirtyessään ranskalaiselta toiselle. Parhaimmillaan tytöt keräsivät suuret myötäjäiset. Heidän vanhempansa eivät nähneet tyttäriensä käytöksessä mitään säädytöntä. Jos tyttö tuli raskaaksi valkoiselle miehelle hänen vanhempansa ottivat vastasyntyneen pois, mikäli lapsen äiti niin tahtoi. [17]

20 - 25-vuotiaina natchez-tytöt solmivat avioliiton. Avioero oli tuntematon. Miehet saattoivat lainata vaimojaan sekä ystävien että vieraiden käyttöön ilman mustasukkaisuutta.[17]

Natchezit tutkimuskohteena muokkaa

Vaikka joitain seikkoja natchezien yhteiskunnasta tiedetään, tutkijat kiistelevät yhä sen tarkasta rakenteesta. Ympäristöön verrattaessa natchezien yhteiskunta ja kulttuuri ovat vaikuttaneet pitkälle kehittyneiltä. Niistä löydetty selvä yhteys niin Mesoamerikan intiaanikulttuureihin kuin muinaisiin Pohjois-Amerikan temppelikummunrakentajiin.[18] St. Louisin lähellä sijainneen Cahokian tuhoutuneen kumpukaupungin kaivauksissa on paljastunut monia natchezien kulttuuriin ja yhteiskuntaan rinnastettavia piirteitä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Feldman, George Franklin: Cannibalism, Headhunting and Human Sacrifice in North America, Alan C Hood & Co, ISBN 978-0-911-469-33-2 (englanniksi)
  • Fagan, Brian: The First North Americans, Thames & Hudson, 2011. ISBN 978-0-500-02120-1 (englanniksi)
  • Marder, William: Indians in the Americas Book Tree, 2005. ISBN 978-1585091041 (englanniksi)
  • Taylor, Colin F. The American Indian, Salamander Books, 2002 ISBN 1-84065-540-2
  • Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Gummerus, 1994, ISBN 951-717-788-7
  • Waldman, Carl: Atlas of the North American Indian, Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9. (englanniksi)
  • Waldman, Car:, Encyclopedia of Native American Tribes, Checkmark Books, 2006, ISBN 978-0816062744 (englanniksi)
  • Yenne, Bill: Encyclopedia North American Indian Tribes, Bison Book, 1986, ISBN 0-600-50266-X (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Yenne s. 108.
  2. ↑ Waldman 1985. s. 22.
  3. ↑ Virrankoski s. 57.
  4. ↑ a b Waldman 2006. s. 186.
  5. ↑ Fort Rosalie hmdb.org/marker.asp. Viitattu 24.3.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b Waldman 1985. s. 106.
  7. ↑ a b Virrankoski s. 58.
  8. ↑ Emerald Mound natchezbelle.org. Viitattu 24.3.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Feldman s. 3.
  10. ↑ a b Waldman 2006. s. 186.
  11. ↑ Feldman s. 6.
  12. ↑ Marder s. 58.
  13. ↑ Fagan s. 232.
  14. ↑ Taylor s. 23.
  15. ↑ Feldman 5.
  16. ↑ Feldman 7.
  17. ↑ a b Feldman s. 13.
  18. ↑ Waldman 2006 s. 185.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natchezit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Natchezit&oldid=21049946”