Luc Clapiers de Vauvenargues
Luc Clapiers de Vauvenargues, Vauvenarguesin markiisi (1715 Provence Ranska –1747 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen moralisti. Sairastuttuaan Böömin sotaretkellä 1742 hän jouti keskeyttämään sotilaanuransa. Hän ehti elää muutaman vuoden sairastellen ja varattomana. Ennen Böömin sotaretkeä Vauvenargues osallistui jo 1734 sotaretkeen Italiassa. Hän asui Pariisissa ja tutustui muun muassa Jean-François Marmonteliin ja Voltaireen, joka auttoi ja tuki häntä.[2][3]
| Luc Clapiers de Vauvenargues | |
|---|---|
 Luc Clapiers de Vauvenargues |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1715 |
| Kuollut | 1747 (31–32 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | Ranskan kieliranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vauvenargues'n teos Maximes, ensimmäisen kirjoituksen mukaan myös Introduction à la connaissance de l’esprit humain, ilmestyi 1746. Sen kauniista ja vakavahenkisistä mietteistä kuvastuu perimmäinen optimistinen maailmankatsomus, ja ne ovat François de La Rochefoucauldin kuuluisiin maksiimeihin verrattuna hyvin erilaisia.[3] Kirjoituksissaan hän käsitteli ihmisen moraalisisia velvollisuuksia ja edellytti kaikkien uskonnollisten vakaumusten kunnioittamista.[2] Hän uskoi ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen[1].Vauvenarguesin teoksiaan, Oeuvres, on julkaistu postuumisti useita kertoja, ja mukaan on liitetty hänen kirjoitelmiaan ja kirjeenvaihtoa muun muassa Voltairen ja Mirabeaun kanssa.[3]
Jo palvelusaikana Vauvenargues oli alkanut kirjoittaa muistiin kokemuksiensa herättämiä ajatuksia, joita hän viimeisinä vuosinaan järjesti ja kokosi suunnittelematta kuitenkaan niistä tieteellistä filosofista teosta.[2] Hän oli merkittävä itseoppinut filosofi ja aforistikko ja Jean-Jacques Rousseaun edeltäjänä pidetty[1].
Maximes sisältää laajahkon kirjoitelman "Introduction à la connaissance de l'esprit humain" sekä muutamia lyhyempiä, kuten "Réflexions sur divers sujets", "Conseils à un jeune homme", "Méditation sur la foi" ja "Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes".[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vauvenargues, Luc Clapiers”, Otavan kirjallisuustieto, s. 829. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c d Vauvenargues, Luc de Clapiers de, Nordisk familjebok 31. 1921 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Vauvenargues, Luc Clapiers. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luc Clapiers de Vauvenargues Wikimedia Commonsissa
