Libertus

vapautettu orja

Libertus tai libertinus oli nimitys vapautetusta orjasta antiikin Roomassa. Antiikin Kreikassa vapautettuja orjia kutsuttiin nimellä apeleutheros (ἀπελεύθερος).[1]

Vapautetun Gaius Messulenuksen hautakivi.

Manumissio muokkaa

Pääartikkeli: Manumissio

Vapauttamista, jonka isäntä (patronus) suoritti jo eläessään tai kuoltuaan testamentissaan, kutsuttiin manumissioksi. Isännällä oli oikeus vapauttaa talouteensa kuuluva orja melko vapaasti. Augustuksen aikana kuitenkin asetettiin tiettyjä rajoituksia testamentin kautta vapautettujen määrälle. Orja saatettiin vapauttaa suullisesti, hänet voitiin siirtää kuvaannollisesti jonkin jumalan omaisuudeksi (kuten Delfoissa) tai jollakin muulla tavalla, josta jäi vapautetulle laillinen asiakirja tapahtuneesta.[2] Vapautettu sai manumissiossa uuden nimen, jossa praenomen ja nomen gentile tuli patronukselta, ja cognomen oli kantajansa alkuperäinen nimi[3].

Asema muokkaa

Lain edessä oli kolme vakiintunutta tapaa vapauttaa orja: vindicta, census ja testamentum. Asianmukaisesti vapautetusta entisestä orjasta tuli libertus cives, jolla oli kansalaisoikeudet, mutta hän pysyi edelleen sidoksissa patronukseensa kuin lapsi suhteessa isäänsä. Libertuksen vapaudessa syntyneitä lapsia kutsuttiin nimellä ingenuus. Nämä eivät enää olleet alamaissuhteessa patronukseen, eikä heiltä odotettu tottelevaisuutta (obsequium) tai kunnioitusta (reverentia).[4]

Useimmat vapautetut kuuluivat alaluokkaan, mutta keisariajan Roomasta on esimerkkejä korkeaan asemaan päässeistä, erityisesti Claudiuksen hallituskaudella. Kuuluja vapautettuja tai heidän jälkeläisiään olivat Pallas, Narcissus ja Nymphidius.[2]

Cicerolla oli sihteerinään vapautettu Marcus Tullius Tiro, joka pikakirjoitti valtiomiehen puheita ja hoiti tämän kirjastoa[5]. Petroniuksen hajanaisesti säilyneessä Satyriconissa on osio Trimalkion pidot, jonka nimihenkilönä esiintyy nousukasmainen, rikastunut vapautettu[6].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • (Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa