Wikipedia

Klimovo

Klimovo (ven. Кли́мово) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Boksitogorskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Tšagodajoen rannalla 101 kilometriä Boksitogorskista kaakkoon. Kylässä on 600 ja kunnassa 1 100 asukasta (vuonna 2012)[1].

Klimovo
Кли́мово

Klimovo

Koordinaatit: 59°11′42″N, 34°41′32″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Boksitogorskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 712,56 km²
Väkiluku (2012) 1 100











Klimovon kunta Boksitogorskin piirin kartalla.

Maantiede ja asutus muokkaa

Klimovon kunnan pinta-ala on 712,56 neliökilometriä. Se rajoittuu Boksitogorskin Anisimovon ja Jefimovskin kuntiin, Novgorodin alueen Hvoinajan piiriin ja Vologdan alueen Tšagodoštšan piiriin.[2] Pinta-alasta 87,9 % on metsää, 8,9 % maatalousmaata, 1,6 % asuinaluetta ja 1,5 % vesistöjä[3].

Pinnanmuodostukseltaan seutu on kumpuileva tasankoa, jonka itäisimmässä osassa kohoaa Tihvinän selänne. Kunnan alueella virtaavat Tšagoda ja sen sivujoet Ptšelinka, Vetka ja Tušemelka. Suurimmat järvet ovat Strupino, Bolšoje, Lutyšino, Tušemelskoje, Gorskoje, Kožinskoje ja Tšornoje.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve, kvartsihiekka, mineraalivärit ja kalkkikivi[5].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 28 kylää: Berežok, Birjutšovo (karjalaksi Biŕčova), Djatelka (Diat’olka), Dubrovka (Dubrova), Gorodok (Gorotka), Korgorka eli Korelskaja Gorka (Gorki), Korostelevo (Korist’ova), Kurjata (Kuurotta), Loginovo (Loginova), Moklakovo (Moklokova), Myškino, Myza, Novikovo, Novinka (Novinka), Ozerjovo, Selištše (Seliśśä), Šulgino, Tolst (Tolsti), Trufanovo, Tšist, Turandino, Tušemlja, Usadištše, Utlikovo (Uutlikova), Voronji Gorki, Zabelino (Zabiĺńa), Zapolje ja Žuravljovo[6][7]. Klimovon jälkeen toiseksi suurin kylä on yli sadan asukkaan Žuravljovo[1].

Historia muokkaa

Kunta on muodostettu vuonna 2006 entisistä Klimovon ja Žuravljovon volosteista[8]. Asukkaista suuri osa on 1600-luvulla seudulle muuttaneiden vanhauskoisten tihvinänkarjalaisten jälkeläisiä. Vuonna 1911 silloisessa Tarantajevon kunnassa asui 1900 karjalaista (55,4 % kunnan väkiluvusta).[9] Vuonna 1989 karjalaisia laskettiin olevan noin 450 henkeä. Keskuskylän asukkaista karjalaisia on noin puolet.[10]

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Klimovon kautta kulkee Jefimovskin kunnan Krasnaja Retškan ja Turandinon välinen osittain päällystetty maantie, josta haarautuu paikallistie Zabelinoon. Kunnasta on linja-autoyhteydet Jefimovskiin ja Pikaljovoon.[11]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat metsäteollisuus, maatalous ja erilaiset palvelut. Kunnassa toimii joukko puunhankintayrityksiä ja metsänhoitoalue. Maataloutta edustaa etupäässä kalankasvatusta ja perunanviljelyä harjoittava Klimovon maatalousyritys sekä asukkaiden palstaviljelmät. Smerdomskin lasitehdas omistaa kvartsihiekkaesiintymän Turandinon kylässä.[12] Yli kolmasosa työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella[13].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat peruskoulu, kulttuurikeskus, kirjasto, lääkintäasema ja posti. Vähittäiskaupasta vastaa Jefimovskin kuluttajaosuuskuunta ja joukko yksityisyrittäjiä. Eräitä palveluja on myös Žuravljovossa ja muissa kylissä.[14]

Nähtävyydet ja matkailu muokkaa

Kunnan nähtävyyksiin kuuluvat Ozerjovon, Usadištšen ja Žuravljovon kirkot, Birjutševon, Korosteljovon, Šulginon, Tolstin, Trufanovon ja Turandinon kylien tsasounat, Turandinon silta ja mylly patorakennelmineen, muinaiset hautapaikat ja entiset kartanoalueet. 1600-luvun lopulla rakennetut Usadištšen Pyhän Nikolaoksen kirkko ja Korosteljovon puinen tsasouna ovat suojeltuja rakennusmuistomerkkejä.[15]

Matkailupotentiaali perustuu seudun luontoon ja historiallisiin nähtävyyksiin. Kunnassa vietään vuosittaista kansanperinnejuhlaa ja Klimovon koulun yhteydessä toimii kotiseutumuseo.[16] Turandinon kalastus- ja metsästyskerho järjestää metsästysretkiä[17]. Voronji Gorkissa on pieni vierasmaja[18].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Projekt, s. 29.
  2. ↑ Projekt, s. 14.
  3. ↑ Projekt, s. 22.
  4. ↑ Projekt, s. 16–17.
  5. ↑ Projekt, s. 19.
  6. ↑ Ofitsialnyi sait Boksitogorskogo munitsipalnogo raiona: Klimovskoje selskoje poselenije boksitogorsk.ru. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 3.11.2010. (venäjäksi)
  7. ↑ Karjalaiset nimitykset Karjalan kirja, s. 532. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  8. ↑ Ottšot glavy administratsii Klimovskogo selskogo poselenija boksitogorsk.ru. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 3.11.2010. (venäjäksi)
  9. ↑ Karjalan kirja, s. 532. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  10. ↑ Fišman, O.M.: Žizn po vere: tihvinskije karely-starobrjadtsy, s. 25–26. Moskva: Indrik, 2003. ISBN 5-85759-212-7.
  11. ↑ Projekt, s. 21, 35.
  12. ↑ Projekt, s. 27–28.
  13. ↑ Projekt, s. 31.
  14. ↑ Projekt, s. 31–32.
  15. ↑ Projekt, s. 25–26, 50.
  16. ↑ Projekt, s. 49–50.
  17. ↑ Projekt, s. 28.
  18. ↑ Projekt, s. 49.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klimovo&oldid=21825070”