Ketokimalainen
Ketokimalainen (Bombus sylvarum), entiseltä nimeltään metsäkimalainen, on pienikokoinen kimalaislaji, joka lentää erityisesti loppukesän aikaan. Sen pitkä karva on harmaan ja mustan kirjava, ja takaruumiin kärjessä on punertavaa väriä. Kuningatar on pituudeltaan 15–20 millimetriä, työläinen ja koiras 8–15 millimetriä.[2]
| Ketokimalainen | |
|---|---|
_sylvarum_(Linnaeus,_1761).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Yläheimo: | Apoidea |
| Heimo: | Mesipistiäiset Apidae |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Laji: | sylvarum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bombus sylvarum |
|
| Synonyymit | |
|
Apis sylvarum |
|
| Katso myös | |
Ketokimalainen elää niityillä, lehtipuita kasvavilla metsillä, kalliokedoilla ja puutarhoissa. Puutarhassa se käy erityisesti mintun, laventelin ja iisopin kukissa, ja luonnossa peltopähkämöllä ja ahdekaunokilla. Kuningatar perustaa pesänsä maanpinnan tuntumaan, usein myyrän talvipesään. Yhteiskunnat ovat tavallisesti pieniä. Suomessa ketokimalaista esiintyy maan eteläosissa, runsaimmin Lounais-Suomessa.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Juho Paukkunen: Ketokimalainen – Bombus sylvarum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Parkkinen, Seppo & Paukkunen, Juho & Teräs, Ilkka: Suomen kimalaiset, s. 102–103. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5.
- ↑ Metsiemme pistiäisiä sivu 16 Metsäkimalainen (Bombus sylvarum) UPM Kymmenen. Arkistoitu 27.8.2014. Viitattu 25.4.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laji.fi: Ketokimalainen (Bombus sylvarum)
- ITIS: Bombus sylvarum (englanniksi)
- UniProt, Taxonomy: Bombus sylvarum (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Bombus sylvarum (englanniksi)