Kaarle II (Espanja)
Kaarle II (esp. Carlos II, liikanimeltään Noiduttu, esp. el Hechizado); (6. marraskuuta 1661, Real Alcázar de Madrid, Madrid – 1. marraskuuta 1700 Real Alcázar de Madrid, Madrid) oli Espanjan viimeinen Habsburg-sukuinen kuningas vuosina 1665–1700. Hän oli Espanjan kuninkaan Filip IV:n ja kuningatar Maria Anna Itävaltalaisen vanhin poika. Hän peri kruunun isänsä kuoltua vuonna 1665, mutta hänen äitinsä toimi sijaishallitsijana vuoteen 1675 asti. Kaarle II:n kuoltua ilman perillisiä seurasi vuosia kestänyt Espanjan perimyssota.[1]
| Kaarle II | |
|---|---|
 Kaarle II:n muotokuva, Juan Carreño de Miranda n. 1685 | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi | 17. syyskuuta 1665 – 1. marraskuuta 1700 |
| Edeltäjä | Filip IV |
| Seuraaja | Filip V |
| Sijaishallitsija | Maria Anna |
| Syntynyt |
6. marraskuuta 1661 Madrid, Espanja |
| Kuollut |
1. marraskuuta 1700 (38 vuotta) Madrid, Espanja |
| Puoliso |
Marie Louise d'Orléans Maria Anna von Pfalz-Neuburg |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Filip IV |
| Äiti | Maria Anna |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku, lapsuus, nuoruus ja koulutus muokkaa
Carlos oli ainoa aikuiseksi asti elänyt poika kuningas Filip IV:n ja hänen toisen vaimonsa Maria Anna Itävaltalaisen liitosta. Carlosin äiti oli, paitsi Filipin vaimo, myös hänen sisarentyttärensä, sillä Maria Annan äiti Maria Anna Espanjalainen oli Filipin sisar. Näin ollen Maria Anna Espanjalainen oli samaan aikaan sekä Carlosin isoäiti että täti. Lisäksi Carlosin äidinisä Ferdinand III oli Filip IV:n serkku. Hänen sisarensa Margaret Teresia avioitui setänsä, Itävallan keisari Leopold I:n kanssa ja heidän tyttärensä Maria Antonia avioitui Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian II Emanuelin kanssa. He eivät kärsineet perinnöllisistä sairauksista. Myöskään sisarpuoli María Teresialla ei ollut perinnöllisesti sairaita jälkeläisiä aviolitostaan Ludvig XIV:n kanssa.
Useat peräkkäiset sukulaisavioliitot olivat vaikuttaneet suvun perimään, minkä seurauksena väitetään että Carlos oli pienikokoinen, sairaalloinen ja mahdollisesti impotentti. Tästä kaikesta seurasi voimakas taistelu hänen perinnöstään, sillä hänellä ei ollut perillisiä ja hänen mukanaan sammui Espanjaa hallinnut Habsburgien sukuhaara.
Terveydentila ja henkiset kyvyt muokkaa
Nykyaikaisten lääketieteellisten analyysien perusteella tutkijat olettavat, että Carlosilla on saattanut olla yhdistetty aivolisäkkeen hormonipuutos ja distaalinen renaalinen tubulaarinen asidoosi (dRTA) eli munuaisten toimintahäiriö, jossa virtsan emäksisyys nousee liian korkeaksi ja aiheuttaa luiden kehityshäiriöitä.[2] Muut tutkijat väittävät, että hänen ongelmansa johtuivat todennäköisemmin herpesinfektiosta, joka oli syntynyt lapsena. Hänen ruumiinavauskertomuksensa osoitti vesipäähän eli hydrokefalukseen liittyviä oireita.[3]
Syntymänsä jälkeen Carlos uskottiin kuninkaallisen kotiopettajaren, kuningattaren uskotun ja hovinaisen Camarera de Palacío, Mariana Engracia Álvarez de Toledo Portugal y Alfonso-Pimentelin (1623–1686) hoivaan.[4] Hänen huolellisessa valvonnassaan poika selvisi tuhkarokko-, vesirokko-, vihurirokko- ja isorokkotaudeista, joista jokainen oli silloin mahdollisesti kohtalokas.[5] Hänellä oli riisitauti, minkä vuoksi hän ei kyennyt kävelemään ilman apua ennen kuin hän oli neljävuotias ja hänen oli käytettävä jalkatukia viisivuotiaaksi asti.[6]
Ramos del Manzano, Salamancan yliopiston professori ja lakiasiantuntija, nimitettiin hänen tutorikseen, kun hän oli kuusivuotias.[7] 12-vuotiaasta lähtien hän sai musiikin oppitunteja Juan del Vadolta ja matematiikan oppitunteja Colegio Imperial de Madridin professorilta Jose Zaragozallta, jonka hän myöhemmin tilasi toteuttamaan useita suunnitteluprojekteja Espanjassa.[8]
Carlosin väitettyjen fyysisten ja henkisten vammojensa laajuutta on vaikea arvioida, koska hyvin vähän tiedetään varmuudella ja suuri osa siitä on joko todistamatonta tai virheellistä. Vaikka hän oli altis sairastumaan, hän oli fyysisesti erittäin aktiivinen, ja aikalaiset kertoivat hänen viettäneen suuren osan ajastaan metsästysretkillä.[9]
Yksi usein mainittu esimerkki Carlosin väitetystä henkisestä kyvyttömyydestään on aika, jonka hän vietti nukkuessaan isänsä hautaamattoman ruumiin kanssa. Tämä tehtiin itse asiassa kotiopettajatar Marianan ohjeiden mukaan, jota lääkärit neuvoivat tämän auttavan Carlosia saamaan perillisen.[9] Vaikka hänen väitetään kärsineen masennuksesta, hänen osallistumisensa hallituksen ja neuvoston toimintaan sekä ulkomaisten tarkkailijoiden, kuten Ranskan suurlähettilään Jean-Baptiste Colbertin Torcyn markiisin, raportit osoittavat, että hänen henkiset kykynsä olivat normaalit.[10]
Tämän vahvistaa vuoden 1691 raportti, jonka lähetti Marokon sulttaanin Ismail Ibn Sharifin lähettiläs. Hänet oli lähetetty neuvottelemaan vankien vaihdosta, ja hänet otti vastaan kuningas Kaarle itse, joka osallistui täysimääräisesti keskusteluihin.[11] Savoijin diplomaatti Costanzo Operti, jolla oli säännöllisiä audiensseja Kaarlen luona yhdeksänvuotisen sodan aikana, kuvaili häntä ystävälliseksi ja anteliaaksi, mutta ujoksi ja epävarmaksi, mikä oli myös muiden ulkomaisten diplomaattien mielestä huomionarvoista.[12]
Kuninkaana muokkaa
Kaarle II julistettiin kuninkaaksi nelivuotiaana vuonna 1665 ja äiti Maria Anna Itävaltalainen oli sijaishallitsijana vuoteen 1675 asti. Hän sai valtaistuimensa, kun äiti, avioton velipuoli Juan de Austria (espj. Don Juan José de Austria), Fernando Valenzuela ja pääinkvisiittori, Espanjan todellinen pääministeri Johann Eberhard Nidhar kävivät kiivasta valtataistelua. Heikon Kaarle II:n kohtalona oli olla aina toisten hallittavana ja määräiltävänä, alaikäisenä äitinsä ja velipuolensa Juan de Austrian ja sittemmin puolisoittensa Marie Louise d'Orléansin sekä Maria Anna von Pfalz-Neuburgin sekä kuninkaan ministereiden ohjailtavana.[13]
.jpg)
Aateliston tukemana Juan de Austria marssi Madridiin ja otti siellä vallan vuonna 1677, mutta kuoli jo pari vuotta myöhemmin. Koska alle 20-vuotias Kaarle oli kyvytön hallitsemaan itsenäisesti, häntä avustivat Medinacelin herttua (1680–1685), Oropesan kreivi (1685–1691 ja 1695–1699) ja kardinaali Fernández de Portocarrero (1699–1700).
Avioliitot muokkaa
Kaarle II avioitui kaksi kertaa, ensimmäinen vaimo oli vuonna 1679 ranskalainen prinsessa Marie Louise d'Orléans ja toinen vaimo vuodesta 1690 lähtien oli saksalainen prinsessa Maria Anna von Pfalz-Neuburg. Hovi oli hyvin huolissaan, koska perillistä ei syntynyt. Tilanteen parantamiseksi käytettiin kaikkia mahdollisia keinoja, jopa pahojen henkien manaamista pois kuninkaasta.[13]
.jpg)
Vaikka Kaarle oli omistautunut vaimolleen, Marie Louisea syytettiin siitä, ettei hän saanut perillistä ja alkeelliset hedelmällisyyshoidot aiheuttivat hänelle vakavia suolisto-ongelmia.[14] On keskusteltu siitä, oliko Kaarle impotentti ja jos oli, niin minkä vuoksi. Marie Louisen yksityisten haastattelujen perusteella Kaarlella on saattanut olla ennenaikainen siemensyöksy. Tieteellnen tutkimus ei ole löytänyt mitään yhteyttä sukurasitteen ja hedelmättömyyden välillä. [15]
Marie Louise kuoltua helmikuussa 1689, Kaarle avioitui Maria Anna von Pfalz-Neuburgin, palatsiruhtinas Filip Vilhelmin tyttären ja keisari Leopold I:n kälyn kanssa. Hänet valittiin osittain siksi, että hänen perheensä oli kuuluisa hedelmällisyydestään.[16] Toiveista huolimatta Maria Anna ei onnistunut tuottamaan perillistä paremmin kuin edeltäjänsä, melkein varmasti siksi, että Kaarle oli tähän mennessä fyysisesti kyvytön. Hänen ruumiinavauksensa paljasti, että ainoa jäljellä oleva kives oli surkastunut.[14]
Perimyskysymys tuli yhä kiireellisemmäksi, koska Espanjan kruunu kulki sukulinjan mukaisesti, se voitiin periä myös naislinjan kautta. Tämän ansiosta Kaarlen sisarpuoli María Teresia ja sisar Margaret Teresa saattoivat siirtää oikeutensa Ludvig XIV:n ja keisari Leopold I:n (joka oli Kaarlen äidin Maria Anna Itävaltalaisen veli) kanssa solmituista avioliitoista syntyneille lapsille. Estääkseen liiton Espanjan ja Ranskan välillä María Teresia oli kuitenkin luopunut avioutuessaan perintöoikeudestaan Espanjan kruunuun. Vastineeksi Ludvigille luvattiin myötäjäisinä 500 000 kultaecua (Écu d'or), valtava summa, jota ei koskaan maksettu.[17] Yksi kultaecu on nykyisin yli 3 000 € arvoinen ja sisältää noin 7,5 grammaa kultaa. Varovaisesti arvioituna Espanjan kruunusta luopuminen oli arvoltaan 350 kiloa kultaa.
Espanjan perimyssota muokkaa
Kaarle II kuoleman jälkeen syttyi hänen valtakunnastaan sota eli Espanjan perimyssota (1700–1714). Siinä olivat osallisina Itävallan arkkiherttuan tukijat Itävalta, Englanti, Portugali ja Alankomaiden yhdistyneet maakunnat, Preussi, Savoiji sekä Hannover sekä Ranskan Kuninkaan Ludvig XIV pojanpoika Anjoun herttua Filip tukenaan vain Ranska. Valituksi tuli ranskalaisten tukema ehdokas, josta tuli hallitsija nimellä Filip V. Hänen myötään Bourbon-suku tuli myös Espanjan valtaistuimelle, mutta valinta aiheutti melkoisia ongelmia vähän myöhemmin Ranskan omassa vallanperimyksessä.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Charles II Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.1.2018.
- ↑ Callaway, Ewen: "Inbred Royals Show Traces of Natural Selection". Nature News, 19.4.0213. doi:10.1038/nature.2013.12837. S2CID 87959487.
- ↑ Turliuc, Mihaela Dana & Cucu, Andrei Ionut & Perciaccante, Antonio & Tosolini, Giulia & De Luca, Stefano & Costachescu, Bogdan & Florida Costea, Claudia : "Hydrocephalus of King Charles II of Spain, the Bewitched King". European Neurology 2019, 81 (1–2): 76–78. doi:10.1159/000500719. PMID 31112979.
- ↑ "Mariana Engracia de Toledo Portugal y Pimentel | Real Academia de la Historia".
- ↑ Calvo, Poyato J. : La vida y la época de Carlos II el Hechizado. Planeta, 1998. ISBN 978-8408026150. s. 6
- ↑ Maura, Gabriel (1879): Carlos II y su Corte (2018 painos). Wentworth Press. ISBN 978-0274538256. s. 288
- ↑ Lozano, Christina Bravo: Spain and the Irish Mission, 1609-1707. Routledge, 2018. ISBN 978-1138636767. s. 143
- ↑ Bordas, C. & Robledo, L. : "José Zaragozá's Box: Science and Music in Charles II's Spain". Early Music, 1998. XXVI (3): 391–413. doi:10.1093/earlyj/XXVI.3.391. JSTOR 3128699.
- ↑ a b Mitchell, Sylvia Z. : Mariana of Austria and Imperial Spain: Court, Dynastic, and International Politics in Seventeenth-Century Europe (tohtorinväitöskirja). University of Miami, 2013. Ss. 303, 307-308
- ↑ Rule, John: Teoksessa: Onnekink, David & Mijers, Esther (toim.). The Partition Treaties, 1698-1700; A European View in Redefining William III: The Impact of the King-Stadholder in International Context. Routledge, 2017. ISBN 978-1138257962. ss. 91–108.
- ↑ Stanley, JT (1868). "Account of an Embassy from Marocco to Spain in 1690 and 1691". Journal of the Royal Asiatic Society of Great Britain and Ireland. 3 (2): 359–378. doi:10.1017/S0035869X00015823. JSTOR 44012105. S2CID 161613952. ss. 366–367.
- ↑ Garcia, Bernardo José & Alvariño, Antonio Álvarez Ossorio (toim). Vísperas de Sucesión: Europa y la Monarquía de Carlos II. Fundación Carlos de Amberes, 2015. ISBN 978-8487369797. ss. 291–293.
- ↑ a b Martin Mutschlechner: Charles II: the last Spanish Habsburg The World Of Habsburgs. Viitattu 28.1.2018.
- ↑ a b García-Escudero López, Ángel & Arruza Echevarría, A. & Padilla Nieva, Jaime & Puig Giró, Ramon: "Charles II; from spell to genitourinary pathology". History of Urology, 2009. 62 (3). ss. 181, 182
- ↑ Bittles, A. H. & Grant, J. C. & Sullivan, S. G. & Hussain, R. : "Does inbreeding lead to decreased human fertility?". Human Biology, 2002. 29 (2): 111–130. doi:10.1080/03014460110075657. PMID 11874619. S2CID 31317976. ss. 111–130.
- ↑ Rommelse, Gijs: Ideology and Foreign Policy in Early Modern Europe (1650–1750). Routledge, 2011. ISBN 978-1409419136. s. 224
- ↑ Wolf, John B. : Louis XIV. Norton & Co, 1968. ISBN 978-0575000889. s. 117
|
Edeltäjä: Filip IV |
Espanjan kuningas 1665–1700 |
Seuraaja: Filip V |