Johan Tranér
Johan Vindician Tranér[a] (11. maaliskuuta 1770 Torpa, Östergötland – 8. heinäkuuta 1835 Porla) oli ruotsalainen pappi, yliopistonopettaja ja kääntäjä.[1]
| Johan Tranér | |
|---|---|
 Johan Tranér |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi |
Johan Tranér. Litografia Carl Peter Lehmannin maalauksen mukaan. |
| Syntynyt | 11. maaliskuuta 1770 Torpa, Östergötland, Ruotsi |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 1835 (65 vuotta) Porla, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | kääntäjä, runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | latina, ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämäkerta muokkaa
Tranér oli talonpoikaissukua. Hän tuli ylioppilaaksi Uppsalassa 1793 ja filosofian maisteriksi 1800. Väiteltyään aiheesta De diversis latinæ linguæ ætatibus (1797, 1802) hän sai 1802 nimityksen dosentiksi, 1812 latinan opettajaksi, sai 1815 professorin arvonimen, mutta professorin virkaa hän ei useista yrityksistä huolimatta saanut. Hänet nimitettiin 1825 Söderköpingiin kirkkoherraksi, mutta hän oleskeli senkin jälkeen pääasiassa Uppsalassa.[1]
Tranér sai vuosina 1805, 1806 ja 1807 Ruotsin akatemian toisen palkinnon Ovidiuksen mitallisesta kääntämisestä, ja sen jälkeen hän työskenteli kreikan ja latinan kääntämisen parissa. Tärkeimpiä hänen käännöksistään ovat 12 ensimmäistä Iliadin laulua (1807–1822), Batrachomyomachia (1822), "seitsemän kreikkalaista runoilijatarta" (Novem græcarum poëtridum, quæ supersunt carmina, 1821–1827) sekä Anakreonin laulut (1824–1832).[1]
Anakreonin käännökset ovat hänen töistään säilyneet pisimpään ja tuoneet hänelle mainetta yliopistomaailman ulkopuolella. Hänen latinasta kääntämiään runoja on ihailtu niiden hienon rytmiikan, runsaan fraseologian, upean kuvauksen ja kielen hallinnan vuoksi. Mestarina sekä tulkinnan että käännöksen suhteen pidetään Juventus eucharisticaa, joka on mukaelma Esaias Tegnérin Nattvardsbarnenista (1833–1835).[1]
Tranér kirjoitti myös runoja ruotsiksi, mutta siinä suhteessa häntä ei pidetä kovin merkittävänä. Filologi sanan varsinaisessa merkityksessä hän ei ollut, vaikkakin monet hänen väitöskirjansa sivuavat alaa. Hän julkaisi kokoelman Corpus auctorum latinorum, jossa huomautukset tosin ovat koosteita muualta ja tekstikritiikki jokseenkin pinnallista. Hän testamenttasi omaisuutensa hoitolaitokselle synnyinpitäjäänsä, kahteen apurahaan, jotka oli tarkoitettu nuorille latinankielisen runouden harjoittajille sekä dosenttistipendiin.[1]
Huomautuksia muokkaa
- ↑ toisen etunimensä hän otti nimestä, joka oli kalenterissa hänen syntymäpäivänänsä