Italian demokraattinen sosialistipuolue
Italian demokraattinen sosialistipuolue (Partito Socialista Democratico Italiano, PSDI) oli Italiassa vuosina 1947–1998 toiminut oikeistososiaalidemokraattinen puolue. Sen perustivat Italian sosialistisesta puolueesta (PSI) eronneet jäsenet, jotka eivät hyväksyneet sosialistien yhteistyötä kommunistien kanssa. PSDI oli kylmän sodan aikana Italian kristillisdemokraattien (DC) tärkeä tukipuolue. Puolueen merkittävin johtaja oli Giuseppe Saragat, joka toimi Italian presidenttinä vuosina 1964–1971.
| Italian demokraattinen sosialistipuolue | |
|---|---|
| Partito Socialista Democratico Italiano | |
| Perustettu | 11. tammikuuta 1947 |
| Lopetti | 10. toukokuuta 1998 |
| Ideologia | sosiaalidemokratia |
| Poliittinen kirjo | keskusta-vasemmisto |
| Äänenkannattaja | L'Umanità |
| Kansainväliset jäsenyydet |
Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue Sosialistinen internationaali |
Historia muokkaa
Vuoden 1947 alussa PSI:n antikommunistiset jäsenet, jotka eivät halunneet jatkaa yhteistyötä kommunistisen puolueen (PCI) kanssa, perustivat oman puolueen nimellä Italian työväen sosialistinen puolue (Partito Socialista dei Lavoratori Italiani, PSLI). Muutamaa kuukautta myöhemmin kristillisdemokraatteja edustanut pääministeri Alcide De Gasperi erotti PCI:n ja PSI:n hallituksestaan, jolloin PSLI jäi tukemaan De Gasperin hallitusta vahvistaen siten sen enemmistöä. Puolue otti vuonna 1952 nimekseen Italian demokraattinen sosialistipuolue samalla kun siihen liittyi eräitä muita PSI:n ulkopuolisia sosialistiryhmiä. PSDI osallistui vuodesta 1954 alkaen kristillisdemokraattien johtamiin keskustahallituksiin. Puolue kannatti joidenkin teollisuudenalojen kansallistamista, mutta sijoittui lähinnä poliittiseen keskustaan ja saattoi siten osallistua hyvin moniin koalitiohallituksiin seuraavina vuosikymmeninä.[1]
PSDI oli mukana Italian hallituksessa vuosina 1947–1951, 1954–1957, 1958–1959, 1962–1963, 1963–1968, 1968–1969, 1970–1972, 1972–1974, 1979–1987 sekä 1987–1994. Puolueen vaa’ankieliasema tarjosi sille kokoaan vahvemman aseman, vaikka sen kannatus 1950–1970-lukujen vaaleissa oli pääosin vain 4–5 prosenttia.
Sosialistinen puolue lopetti 1950-luvun puolivälissä yhteistyön kommunistien kanssa, minkä jälkeen sen linja läheni PSDI:tä, ja vuodesta 1963 alkaen myös PSI osallistui kristillisdemokraattien johtamiin hallituksiin. PSI ja PSDI yhdistettiin heinäkuussa 1966, mutta liitto jäi lyhytikäiseksi. Kommunistien menestyttyä vuoden 1968 vaaleissa nousi esiin kysymys kommunistien mahdollisesta osallistumisesta tulevaan hallitukseen. PSDI:n entiset jäsenet eivät edelleenkään hyväksyneet yhteistyötä kommunistien kanssa ja erosivat siksi uudelleen PSI:stä heinäkuussa 1969 muodostaen Yhtenäisen sosialistipuolueen (PSU), joka otti seuraavana vuonna käyttöön PSDI:n vanhan nimen. PSDI säilyi 1980-luvulle saakka suhteellisen pienestä koostaan huolimatta vaikutusvaltaisena puolueena, joka piti usein hallussaan merkittäviä asemia Italian hallituksessa.[1][2]
Monien muiden Italian puolueiden tavoin myös PSDI kärsi vuonna 1992 paljastuneessa tangentopoli-korruptioskandaalissa, joka johti puolueen kannatuksen romahtamiseen. Suuri osa puolueen johtajista siirtyi 1994 muihin puolueisiin.[1] PSDI liittyi vuonna 1998 PSI:n seuraajapuolueen SI:n kanssa Italian demokraattisiin sosialisteihin (SDI). PSDI perustettiin uudelleen alkuperäisellä nimellään vuonna 2004, mutta sen kannatus on jäänyt mitättömän pieneksi.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Italian Democratic Socialist Party (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.3.2014.
- ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 51. Otava, 1966.
Aiheesta muualla muokkaa
- Nykyisen puolueen kotisivu (italiaksi)