Ihmisrasva
Ihmisrasvaa (saks. Menschenfett, lat. Axungia hominis) yritettiin käyttää lääkkeenä erilaisissa rohdoksissa ja linimenteissä eurooppalaisessa keskiajan lääketieteessä 1500-luvulta aina 1900-luvun alkuun saakka. Rasvalla ajateltiin olevan maagisia parantavia ominaisuuksia ja monet teloittajat myivät mestaamiensa rikollisten rasvaa ja kehonosia apteekkareille ja varhaisille lääkäreille.[1]
Esimerkiksi saksalainen lääketieteen professori Tobias Andreae paloitteli vuonna 1675 teloitetun murhaajan ruumiin, josta saatiin 17 kiloa "kurjan syntisen" rasvaa. Vuonna 1739 julkaistussa Zedlerin ensyklopediassa oli valmistusohjeita, kuinka ihmisen rasvasta tehtiin lääkkeitä kotikäyttöön.[1]
1800-luvun myöhäispuoliskolta alkaen ihmisrasvaa valmistettiin ja myytiin Humanol tuotemerkillä steriilinä, nesteytettynä ja neulalla pistettäväksi tarkoitettuna hoitoaineena Saksassa. Vuodesta 1909 sitä käytettiin arpikudoksen hoidossa, haavojen desinfiointiin ja niiden revisioimiseen. 1920-luvulla aineesta luovuttiin huonojen hoitotulosten ja sivuvaikutuksena joskus syntyvän rasvaembolian vuoksi.
Nykylääketiede käyttää ihmisrasvaa lähinnä plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä, joissa yleensä potilaan omaa rasvakudosta siirretään niihin paikkoihin joihin halutaan täydennystä (esim. poskipäät).[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Andreas Weiser: Mekö ihmissyöjiä? Geo-lehti, marras-joulukuu 2011, 4. vsk, nro 11–12, s. 62–65. Sanoma Magazines Finland. ISSN 1797-3600.
- ↑ Susanna Kauhanen, Hilkka Peltoniemi: Rasvansiirto – korjaavan kirurgian yleistyvä työkalu. Duodecim, 2012, 128. vsk, nro 20, s. 2074-2084. Artikkelin verkkoversio.
