Idänräätäli
Idänräätäli, joissakin lähteissä pelkkä räätäli[1], (Monochamus urussovii) on kookas, musta ja pitkätuntosarvinen sarvijäärälaji. Sen asuinalue ulottuu Euroopan itäosista Japaniin, ja se viihtyy luonnontilaisissa korpimetsissä. Aikuiset idänräätälit oleskelevat kaatuneiden puunrunkojen alapinnoilla ja toukat vastakuolleiden tai kuolevien puiden tyviosassa. Pohjoismaissa laji on sidoksissa kuuseen, mutta muualla se elää muillakin havupuilla ja jopa joillakin lehtipuulajeilla.
| Idänräätäli | |
|---|---|
_male_(4058074945).jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea |
| Heimo: | Sarvijäärät Cerambycidae |
| Alaheimo: | Lamiinae |
| Suku: | Tukkijäärät Monochamus |
| Laji: | urussovii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Monochamus urussovii |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Idänräätälin ruumiin pituus on 20–30 mm, ja koiraan tuntosarvet ovat selvästi ruumista pitemmät, naaraalla suurin piirtein ruumiin pituiset. Koiraan peitinsiivet ovat mustat, mutta naaraalla niissä ja etuselässä on vaaleiden karvatupsujen muodostamia laikkuja. Molemmilla sukupuolilla kiiltävien peitinsiipien kärkiosassa on pitkää, kellertävää karvoitusta ja tyviosassa V-kirjaimen muotoinen painautuma. Keskellä selkää, peitinsiipien tyvellä oleva kilveke on kokonaan vaaleakarvainen ilman karvatonta keskijuovaa. Etuselän sivuilla on suuret, teräväkärkiset hampaat.[2]
Idänräätälin kanssa hyvin samannäköisiä, joskin paljon yleisempiä lajeja ovat suutari (Monochamus sutor) ja ranskanräätäli (Monochamus galloprovincialis).[2] Idänräätäli muistuttaa eniten Kiinasta kotoisin olevaa lehtipuiden tuholaislajia aasianrunkojäärää (Anoplophora glabripennis), joka pyritään hävittämään Suomesta ja siksi kaikki havainnot on ilmoitettava Eviraan.
Levinneisyys muokkaa
Idänräätäli on eurooppalaisittain itäinen laji, jota tavataan Skandinaviasta ja Itä-Euroopasta Siperiaan ja Japaniin saakka. Suomessa levinneisyys keskittyy Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä Etelä-Lapin alueille, mutta erillisiä havaintoja tunnetaan myös maan keskiosista sekä Pohjanmaalta.[3][2]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Toisin kuin avoimissa ympäristöissä viihtyvät lähisukulaisensa suutari ja ranskanräätäli, idänräätäli on ikimetsälaji, joka elää luonnontilaisissa korpimetsissä, joissa on vain yksittäisiä kaatuneita puita tai pieniä tuulen kaatamia laikkuja. Pohjoismaissa se on täysin sidoksissa kuuseen, mutta Siperiassa lajin tiedetään elävän muillakin havupuilla ja jopa joillakin lehtipuulajeilla. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä kesäkuun lopulta syyskuulle. Ne oleskelevat päivisin kaatuneiden puunrunkojen alapinnoilla ja pudottautuvat häirittyinä herkästi maahan. Ravinnokseen ne järsivät nilaa elävien kuusten oksista.[2][4]
Toukat elävät vastakuolleiden tai kuolevien puiden tyviosissa, erityisesti tuulen kaatamissa rungoissa. Nuoret toukat elävät laajoissa ja syvissä käytävissä kuoren alla, mutta siirtyvät myöhemmin litteisiin, puun pituussuuntaisiin käytäviin syvemmälle puuainekseen. Käytävien järsimisestä syntyvän puupurun toukka työntää ulos käytävästä, jolloin muodostuu suuren tikkumaisen purun muodostamia kasoja. Toukkakehitys kestää kaksi vuotta, ja lopulta toukka koteloituu puun pinnan tuntumaan kovertamaansa onkaloon. Aikuistuneen kuoriaisen ulostuloaukon läpimitta on yli 10 mm.[2]
Suomen lajiston uhanalaisluokituksessa 2000 idänräätäli oli vaarantunut, mutta vuoden 2010 luokituksessa se on enää silmälläpidettävä (NT).[5] Ruotsissa se on nykyisin erittäin uhanalainen,[6] ja lajia uhkaa vanhojen kuusimetsien sekä niiden lahopuujatkumon häviäminen[4]. Norjasta lajia ei ole tavattu yli sataan vuoteen ja vuoden 2006 arvioinnissa se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi[7][8].
Lähteet muokkaa
- ↑ UPM: Metsiemme kovakuoriaisia
- ↑ a b c d e Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9. s. 214–215
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo: idänräätälin levinneisyyskartta[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Ilpo Mannerkoski, Tom Clayhills, Eero Helve, Seppo Karjalainen, Erkki Laurinharju, Petri Martikainen, Jaakko Mattila, Jyrki Muona, Mikko Pentinsaari, Pertti Rassi, Ilpo Rutanen, Juha Salokannel, Juha Siitonen & Hans Silfverberg 2010. Kovakuoriaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s.545–582
- ↑ Artfakta (ruotsiksi)
- ↑ Naturhistorisk museum: taigabukk (norjaksi)
- ↑ Kvamme (2008) "Er taigabukken utdødd i Norge?" (Arkistoitu – Internet Archive) (norjaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Laji.fi: Idänräätäli (Monochamus sartor urussovii)
- UniProt, Taxonomy: Monochamus urussovi (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Monochamus urussovii (white mottled sawyer) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Monochamus urussovii, the Black fir sawyer (englanniksi)