Hawker Hunter

Hawker Hunter oli brittiläinen 1950- ja 1960-luvun aliäänisuihkuhävittäjä. Suunnittelutyöryhmää johti Sydney Camm, joka oli suunnitellut lukuisia Hawkerin hävittäjälentokoneita.^[1] Hunter oli ensimmäisen sukupolven suihkuhävittäjäksi suhteellisen menestyksekäs. Se palveli parinkymmenen maan ilmavoimissa, ja Hawker-Siddeley ja lisenssinhaltijat valmistivat sitä 1 927 konetta.

Hunterin prototyyppi lensi ensi kertaa heinäkuussa 1951. Korean sodan vuoksi se oli määrätty tuotantoon jo 1950, mutta ensimmäinen tuotantokone valmistui vasta maaliskuussa 1953, ja se tuli käyttöön heinäkuussa 1954. Koneella rikottiin nopeuslennon maailmanennätys, sen teki laivuepäällikkö (Sqn Leader) Neville F. Duke 7. syyskuuta 1953. Uusi tulos oli 1 171,0 km/h (727,6 mph).^[2] ^[3]

Kone oli varustettu neljällä 30 mm:n ADEN-tykillä, jotka sijaitsivat erillisessä tykkipodissa ja heittoistuimella. Keulassa oli yksinkertainen tutka etäisyyden mittaukseen. Ensimmäinen 113 kappaleen sarja Hunter F.1 -mallia varustettiin Rolls-Roycen Avon 113 -moottorilla, sillä Armstrong Siddeley Sapphire osoittautui epäluotettavaksi. Kaksipaikkainen harjoitussuihkuhävittäjä otettiin Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien käyttöön 1958.^[4]

Ensimmäisten koneiden polttoainekapasiteetti huomattiin pian riittämättömäksi, sillä se riitti vain tunnin toiminta-aikaan. Väärin suunniteltujen ilmanottojen vuoksi moottori saattoi tukehtua laukaistaessa tykit ja hylsyt ajautua ilmanottoon.^[2] Äänennopeuden ylittäminen matalalla osoittautui mahdottomaksi edes syöksyssä. Kone soveltui kuitenkin etenkin rynnäkkökoneena taistelutoimintaan varsin mainiosti: pommein tai raketein varustettuna, se oli rooli jossa sitä hyvin usein käytettiinkin.^[5]

Käyttö eri maissa muokkaa

Black Arrows -taitolentoryhmä Farnboroughin ilmailunäytöksessä 1960-luvulla.

RAF käytti Hunter F.6 -konetta vuoteen 1963, jolloin se korvattiin English Electric Lightningilla. Rynnäkkökoneita käytettiin vuoteen 1970, jonka jälkeen joitain kappaleita oli vielä koulutuskäytössä 1990-luvun alkuun asti.

Singaporen 1971 perustetut ilmavoimat hankki 47 konetta.

Chilessä Huntereilla oli merkittävä asema Salvador Allenden vallasta syösseessä vallankaappauksessa 11. syyskuuta 1973, jolloin Chilen ilmavoimien 7. laivue pommitti presidentinpalatsia, Allenden asuntoa Santiagossa ja radioasemia.

Somaliassa Siad Barren hallitus käytti Huntereita sisällissodassa vielä 1980-luvun lopulla.

Rhodesiassa Hunter FGA.9 -koneita käytettiin merkittävässä määrin ZANU/ZAPU-kapinallisia vastaan 1960- ja 1970-luvulla, esimerkiksi hyökkäyksiin rajan yli.

Zimbabwessa Huntereita käytti Laurent Kabilan hallitus toisen Kongon sodan aikana, mahdollisesti myös taisteluissa Mosambikissa.

Vuonna 1971 Intian ilmavoimien Hunterit tuhosivat kymmeniä Pakistanin T-59 ja Sherman-panssareita Longewalan taistelussa ja yhteensä lähes sata ajoneuvoa. Huntereita käytettiin myös strategisiin pommituksiin Karachin öljyteollisuutta ja Manglan patoa vastaan 4. ja 5. joulukuuta 1971.

Tanskan ilmavoimat sekä Ruotsin ilmavoimat liittyivät eräinä ensimmäisistä käyttämään Hunter -hävittäjäkonetyyppiä. Ruotsissa tyyppinimi oli J34.^[1]

Sveitsin ilmavoimat käytti konetyyppiä huomattavan pitkään, vuoteen 1995.^[6] Myös taitolentoryhmä Patrouille Suisse käytti perustamisestaan lähtien 1964 tätä konetyyppiä.