Fritz von Below
Fritz Wilhelm Theodor Karl von Below[1] (23. syyskuuta 1853 Danzig – 23. marraskuuta 1918 Weimar)[2] oli saksalainen kenraali, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa.
.jpg)
Below aloitti upseerinuransa vuonna 1873 ensimmäisessä kaartinrykmentissä. Hänestä tuli 1901 rykmentin- ja 1904 prikaatinkomentaja sekä 1905 kenraalimajuri ja pääesikunnan päämajoitusmestari. Vuodesta 1908 hän oli kenraaliluutnantti ja divisioonankomentaja sekä vuodesta 1912 jalkaväenkenraali ja XXII armeijakunnan komentaja. Sitä hän komensi myös maailmansodan alussa ja osallistui 1914 Saksan keisarikunnan 6. armeijan taisteluihin Lothringenissa.[2] Vuodenvaihteessa Below armeijakuntineen siirrettiin itärintamalle ja hän osallistui 10. armeijan mukana Masurian järvien toiseen taisteluun helmikuussa 1915. Huhtikuussa hänet ylennettiin länsirintamalla toimineen 2. armeijan komentajaksi Karl von Bülowin tilalle. Kolmen divisioonan vahvuinen armeija vastasi Noyonin ja Commecourtin välisestä rintamaosuudesta.[2][1]
Kesä–heinäkuussa 1916 Belowin 2. armeija kohtasi brittien massiivisen suurhyökkäyksen Sommen taistelussa. Vastoin Saksan esikuntapäällikkö Erich von Falkenhaynin oletusta Below oli arvellut odotetun hyökkäyksen kohdistuvan juuri omalle rintamaosuudelleen, ja oli siksi valmistautunut siihen parhaansa mukaan. Heinäkuun 19. päivänä 2. armeija jaettiin kahtia, ja Below sai komentoonsa siitä erotetun 1. armeijan, joka sijoitettiin Sommen pohjoispuolelle. Huhtikuussa 1917 1. armeija koottiin vielä kerran uudelleen 3. ja 7. armeijan osista Champagnen luo, ja Below sai johtaa siellä ranskalaisten käynnistämän Nivellen offensiivin torjumista.[1][2] Kesällä 1918 hän komensi vielä 9. armeijaa Soissonsin eteläpuolella, mutta jätti palveluksen 8. elokuuta. Below jatkoi armeijan palveluksessa marraskuussa 1918 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[2] Uransa viimeisessä vaiheessa hän osallistui uuden ohjesännön valmisteluun Saksan armeijalle.[1]
Fritz von Below oli kenraali Otto von Belowin serkku.[1]