Faure Gnassingbé
Faure Gnassingbé (s. 6. kesäkuuta 1966) on togolainen poliitikko, joka valittiin Togon presidentiksi 4. toukokuuta 2005.[1] Hän oli ollut aiemmin presidenttinä kahdenkymmenen päivän ajan helmikuussa 2005.
| Faure Gnassingbé | |
|---|---|
 2006 |
|
| Togon presidentti | |
|
2005-
|
|
| Edeltäjä |
Bonfoh Abass vt. Gnassingbé Eyadéma |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1966 Afagnan |
Gnassingbé voitti presidentinvaalit myös vuosina 2010 ja 2015. Virallisten tulosten mukaan Gnassingbé sai vuoden 2015 vaaleissa 59 prosenttia äänistä ja opposition pääehdokas Jean-Pierre Fabre 35 prosenttia äänistä. Uudelle virkakaudelle Gnassingbé valittiin jälleen vuonna 2020.[2]
Elämäkerta muokkaa
Gnassingbé syntyi Afagnanin kaupungissa 1966. Hänen isänsä Gnassingbé Eyadéma kaappasi vallan seuraavana vuonna. Nuori Gnassingbé vietti etuoikeutettua elämää ja opiskeli Pariisissa Sorbonnessa finanssialan tutkinnon. Hän jatkoi opintojaan Yhdysvalloissa George Washingtonin yliopistossa.[1]
Maansa kansalliskokouksen jäseneksi Gnassingbé valittiin vuonna 2003 ja hän pääsi yksityistämiskomission jäseneksi. Ministeriksi hän pääsi vuonna 2003 ja hänen vastuualueeseensa kuuluivat muiden mukana maan postilaitos. Ministerinä hän toimi aina helmikuuhun 2005 asti.
Togon perustuslakia muutettiin vuonna 2002. Presidentin vähimmäisikää alennettiin 45 vuodesta 35 vuoteen. Oppositio esitti arvion, että Gnassigbé Eyadéma valmistelee pojastaan seuraajaansa. Faure Gnassigbé alkoi esiintyä isänsä rinnalla julkisissa tilaisuuksissa vuodesta 2003 alkaen enenevässä määrin.
Gnassigbé Eyadema kuoli yllättäen 5. helmikuuta 2005. Togon perustuslain mukaan tässä tilanteessa presidenttinä pitäisi toimia maan kansalliskokouksen puhemies.[3] Puhemies Fambaré Ouattara Notchaba oli kuitenkin ulkomailla ja Gnassingbé vannoi presidentin virkavalan "maan vakauden vuoksi". Togossa arveltiin nyt Notchaban jäävän ulkomaille, sillä muuten presidentin klaani surmaisi hänet. Nyt myös armeija ilmoitti, että Notchaban on jäätävä syrjään. Kansalliskokous äänesti Gnassingbén presidentiksi. Hän sai 98 prosenttia äänistä. Opposition edustajia ei kuulunut kansalliskokouksen jäsenistöön. Vallansiirto-operaation suunnitteli ranskalainen oikeustieteilijä Charles Debbasa.
Lakia muutettiin myös siltä osin, että uusia presidentinvaaleja ei tarvitsekaan pitää 60 päivän sisällä edellisen presidentin kuolemasta ja Gnassingbé voi jatkaa presidenttinä vuoteen 2008. Nyt asiasta esittivät myös naapurimaat protesteja ja Afrikan Unioni piti tapahtunutta vallanvaihdosta sotilasvallankaappauksena.
Presidentinvalit 2005 muokkaa
Helmikuussa 2005 Gnassingbé ilmoitti, että uudet vaalit järjestetään sittenkin 60 päivän kuluessa, mutta että hän ei eroa virastaan. 21. helmikuuta 2005 Togon kansalliskokous muutti maan perustuslakia, jotta Gnassingbén ei tarvitsekaan erota ennen vaaleja. Päätös oli laiton. Helmikuun 26. päivä Togon suurin puolue nimitti Gnassingbén presidenttiehdokkaakseen. Pian sen jälkeen hän ilmoitti eroavansa virastaan. Kansalliskokous asetti nyt väliaikaisen presidentin Bonfon Abassin hoitamaan virkaa 25. maaliskuuta 2005 asti. Häntä on yleisesti pidetty maan armeijan sekä Gnassingbén suvun nukkehallitsijana.
Togon oppositiosta ilmoittautui kaksi vastaehdokasta, insinööri Emmanuel Bob-Akitani ja maan ensimmäisen presidentin poika Gilchrist Olympio. Olympio ei tosin ollut vaalikelpoinen, sillä ei ollut asunut Togossa ennen vaaleja lain vaatimia 12 kuukautta. Olympio oli ollut vapaaehtoisesti maanpaossa, sillä oli pelännyt tulevansa isänsä lailla presidentin suvun murhaamaksi.
Virallisten tietojen mukaan Faure Gnassingbé sai vaaleissa vähän yli 60 prosenttia äänistä. Ulkopuolista vaalitarkkailua ei sallittu. Togon oppositiopuolueet järjestivät presidentinvaihdoksen johdosta protestimielenosoituksia. Maan turvallisuusviranomaisten arvioidaan surmanneen yli 1 000 protestoivaa kansalaista. Benin ja Ghana ottivat vastaan 40 000 togolaista pakolaista.[4]
Presidenttinä muokkaa
Togolaiset ovat antaneet presidentilleen nimen "Bébé Gnass". Vuonna 2008 Gnassingbé herätti huomiota ostamalla maan presidentin virka-autoksi Maybach-loistoauton. Auton hinta oli 1 500 000 €. Se vastaa 3 000 togolaisen vuosittaista minimipalkkaa.[5]
Ilmeisesti häivyttääkseen kuvaa siitä, että olisi pelkkä sukunsa asettama keulakuva, Gnassingbé määräsi vuonna 2009 velipuolensa Kpatcha Gnassingbén vangittavaksi epäiltynä vallankaappausyrityksestä. Velipuoli, joka toimi tuolloin puolustusministerinä sai 20 vuoden vankeustuomion. Rennosti lyhythihaisessa paidassa esiintyvä Gnassingbé yrittää antaa vaikutelman, että ei olisi samanlainen kovaotteinen johtaja kuin isänsä oli. Vuonna 2019 muutettiin Togon perustuslakia siten, että presidentillä olisi useampia virkakausia.[6]
Gnassingbén valtakaudella maan sähköistäminen on edennyt myös maaseudulle. Vuosina 2017 ja 2018 kansalaiset protestoivat hänen valtaansa vastaan suuremmilla joukoilla kuin koskaan aikaisemmin, mutta mitään muutosta ei maassa tapahtunut. Ulkopolitiikassaan hän on halunnut antaa kuvan, että Togo on vakaa valtio, joka pystyy vastustamaan Sahelin alueen jihadisteja. Köyhyyden vähentämisessä sen sijaan ei ole onnistuttu. Virallisen köyhyysrajan alapuolella elää noin 50 prosenttia kansasta.[6]
Uudelle presidenttikaudelle Gnassingbé valittiin jälleen vuonna 2020. Oppositio piti vaaleja epärehellisinä ja vaalituloksen julkistaminen aiheutti Togossa protesteja. Virallisen tuloksen mukaan Gnassingbé sai äänistä 70 prosenttia ja opposition pääehdokas 19 prosenttia. Äänestyspäivänä Togossa oli internet suljettuna.[2][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Faure Gnassingbé, Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ a b Togo's Faure Gnassingbé 'wins re-election' amid fraud protest BBC News. 23.2.2020. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ http://www.britannica.com/biography/Faure-Gnassingbe
- ↑ a b Alexander Noyes, Michael Shurkin: It Will Take More Than an Election to Oust Faure Gnassingbe in Togo World Politics Review. 6.3.2020. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ http://www.lexpress.fr/actualite/monde/afrique/kofi-yamgnae-faure-gnassingbe-fait-pire-que-son-pere_836644.html[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Faure Gnassingbe: Togo Leader Treads in Father's Steps VOA. 24.2.2020. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
