Farnakes I
Farnakes I (m.kreik. Φαρνάκης, Farnakēs, lat. Pharnaces; noin 189 eaa. – noin 159 eaa.) oli Pontoksen kuningas.
Farnakes laajensi valtakuntaansa paljon edeltäjiänsä tarmokkaammin. Noin vuonna 182 eaa. hän valtasi Mustanmeren rannalla sijainneen Sinopen kreikkalaiskaupungin. Farnakes soti Pergamonin Eumenes II:n ja Kappadokian Ariarathesta vastaan. Farnakes valtasi osia Galatiasta ja Paflagoniasta, mutta joutui luopumaan niistä. Roomalaisista senaattoreista koostuva lähetystö neuvotteli rauhansopimuksen kuninkaiden välille. Roomalaiset halusivat estää Pontoksen vallan kasvamisen läntisessä Vähässä-Aasiassa. Farnakes laajensi kuitenkin valtaansa idässä. Hän valtasi muun muassa Sinopen entiset koloniat Kotyoran ja Kerasuksen. Farnakes sai myös Vähä-Armenian valtansa alle.[1]
Farnakes solmi liiton seleukidien kanssa ja otti vaimokseen Antiokhos III:n tyttären (tai lapsenlapsen) Nysan. Farnakeen kuollessa noin vuonna 159 eaa. Pontos oli Vähän-Aasian merkittävimpiä valtioita. Farnakesta seurasi vuosina 170–150 eaa. Mithridates IV Filopator Filadelfos, joka oli ehkä Farnakeen veli ja vuosina 150–121 eaa. Mithridates V, joka oli ehkä Farnakeen poika.[2]
Lähteet muokkaa
- Crook, John Anthony et al.: The Cambridge Ancient History IX, The last age of the Roman Republic. Cambridge University Press, 1994. ISBN 0521256038.
Viitteet muokkaa
| Edeltäjä: Mithridates II tai Mithridates III |
Pontoksen kuningas | Seuraaja: Mithridates IV Filopator Filadelfos |