Christian Richardt

Ernst Christian Richardt (25. toukokuuta 1831 – 18. joulukuuta 1892) oli tanskalainen pappi ja runoilija. Hän valmistui ylioppilaaksi 1848 ja ylioppilaiden keskuudessa hänet tunnettiin hauskojen ja vakavien laulujen kirjoittajina, johon ajan kansalliset virtaukset vaikuttivat voimakkaasti. Richardt on Carl Plougin ja Jens Kristian Hostrupin rinnalla kolmas merkittävä tanskalainen ylioppilasrunoilija. Hän kirjoitti 1852 hauskan laulunäytelmän Deklarationen, joka menestyi erinomaisesti, myös silloin kun se yhdeksän vuoden kuluttua esitettiin kuninkaallisessa teatterissa.

Christian Richardt
Christian Richardt
Henkilötiedot
Koko nimi	Ernst Christian Richardt
Syntynyt	25. toukokuuta 1831
Kuollut	18. joulukuuta 1892 (61 vuotta)
Kansalaisuus	Tanska
Ammatti	runoilija
Kirjailija
Äidinkieli	tanska
Tuotannon kieli	tanska
Esikoisteos	Smaadigte
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Richardt suoritti 1857 teologisen loppututkinnon, ja 1860 hän julkaisi esikoiskokoelmansa Smaadigte, joka oli hengeltään lähinnä lyyrinen. 1864 ilmestyi Nyere digte, jota leimaavat voimakkaasti sotavuosien raskaat tunnelmat. Richardt oli matkustanut 1861–1862 ulkomailla, ja matkan aikana hän kävi Roomassa ja Palestiina ja välitti vaikutelmiaan kirjassaan Det hellige land. Dagbog og digte (1870).

Richardt johti 1866–1871 kansankorkeakoulua Roskilden lähellä, mutta totesi, ettei soveltunut siihen työhön. Hän ryhtyi 1872 papiksi, vuodesta 1886 Vemmetoften luostariin. Hän jatkoi runojen kirjoittamista ja julkaisi uusia kokoelmia: Texter og toner (1868), Billeder og sange (1874), Halvhundrede digte (1878), Kantater og digte (1880), Vaar og höst (1884) ja Blandede digte (1891) sekä lastenkirjoja, joiden joukossa hauskat Billedtexter (1879). Richardt käänsi Nikolaus Lenaun "Savonarolan" (1876) ja muokkasi Carsten Hauchin murhenäytelmän Marsk Stig laulunäytelmäksi Drot og marsk (1878), joka Peter Heisenin säveltämänä menestyi erinomaisesti. Richardtin maantieteellinen runoelma Vort land (1889) herätti myönteistä huomiota veikeydellään ja isänmaanrakkaudellaan. Richardtin Samlede digte ilmestyi 1894–1895.

Richardtin runoudelle antaa omaperäisen leiman hyväntahtoisen huumorin ja syvällisen uskonnollisuuden yhdistelmä, johon liittyy rakkaus luontoon, lapsiin ja eläimiin. Hän käyttää kieltä taitavasti, ja poikkeuksellinen musikaalisuutensa ansiosta hän on osannut ilmaista niin arvokasta kuin iloistakin. Richardtin monet kantaatit ovatkin siksi onnistuneita, ja hänen tilapäisrunonsa olivat sekä lennokkaita että sisällöltään syvällisiä.