Brandenburgilaiset konsertot

Brandenburgilaiset konsertot (BWV 1046–1051), alkuperäiseltä nimeltään Six Concerts Avec plusieurs Instruments eli "Kuusi konserttoa useille soittimille", ovat kuusi Johann Sebastian Bachin säveltämää orkesteriteosta. Bach lähetti konserttojen nuotit 24. maaliskuuta 1721 Brandenburgin varakreiville, Christian Ludwigille, hakiessaan tältä hovikapellimestarin paikkaa. Teokset on ilmeisesti kuitenkin sävelletty aiemmin kuin juuri tähän tarkoitukseen. Konserttojen soitinnukset eroavat toisistaan huomattavasti ja on mahdollista, että Bach pyrki osoittamaan teoksilla kykynsä säveltää musiikkia mahdollisimman monille orkesterin eri kokoonpanoille. Kaiketi teoksia ei juuri esitetty, vaan ne jäivät vaativuutensa vuoksi lipastoon pölyttymään. Nykyään Brandenburgilaiset konsertot ovat Vivaldin Neljän vuodenajan ohella pidetyimpiä ja arvostetuimpia barokkiajan orkesterimusiikin teoksia.

Brandenburgilaiset konsertot otsikkosivu

Brandenburgin varakreivi Christian Ludwig.

Omistus Brandenburgilaiset konsertot ranskaksi

Brandenburgilainen konsertto nro 1 F-duuri (BWV 1046)

I. Allegro

II. Adagio

III. Allegro

IV. Menuetti

Ensimmäinen konsertto eroaa muista siten, että sen lopussa on neljäs, erilaisista tansseista koostuva osuus. Erona muihin konserttoihin ovat myös säestävinä soittimina toimivat torvet. Bach käytti sen ensimmäistä osaa alkusoittona kantaatteihin 52, 207, 208. Hidas osa on muutaman muun konserton tapaan lyhyen ja toistuvan, mutta kontekstiltaan hieman vaihtuvan motiivin pohjalta rakennettu.

Brandenburgilainen konsertto nro 2 F-duuri (BWV 1047)

I. Allegro

II. Andante

III. Allegro assai

Johann Sebastian Bachin toinen Brandenburgilainen konsertto on sävelletty vuosien 1717 ja 1718 vaiheilla. Sävellys on kirjoitettu F-duuriin. Vaikean trumpettisoolon Bach kirjoitti varta vasten Köthenin hoviorkesterin trumpetistille Johann Ludwig Schreiberille. Bach kirjoitti konserton partituurin trumpetille, nokkahuilulle, oboelle, viuluille, alttoviuluille, selloille, jousiorkesterille ja basso continuolle. Koska teoksen hidas (keskimmäinen) osa on eri sävellajissa kuin muut noudattaen tässä suhteessa kolmiosaisten konserttojen vakiintunutta kaavaa, ei trumpetti soita siinä, koska barokkiajan venttiilittömät trumpetit olivat rajoittuneita sävelten suhteen.

Brandenburgilainen konsertto nro 3 G-duuri (BWV 1048)

I. Allegro moderato - Adagio

II. Allegro

Kolmannen konserton adagiossa on vain kaksi sointua. Ei voida olla varmoja, miten ne on tarkoitus esittää, mutta useissa levytyksissä cembalo antaa soinnut ja viulu soittaa niiden pohjalta kadenssin. Toinen usein käytetty vaihtoehto on cembalon kadenssi sointujen pohjalta. Teoksen ensimmäisessä osassa on huomattavaa melodista kehittelyä.

Brandenburgilainen konsertto nro 4 G-duuri (BWV 1049)

I. Allegro

II. Andante

III. Presto

Tämä konsertto on alun perin sävelletty nokkahuiluille, mutta usein sitä esitetään poikkihuiluilla.

Brandenburgilainen konsertto nro 5 D-duuri (BWV 1050)

I. Allegro

II. Affettuoso

III. Allegro

Tässä konsertossa on muista poiketen pitkä cembalon soolo-osuus, jonka on nähty ennakoineen Bachin varsinaisia cembalokonserttoja.

Brandenburgilainen konsertto nro 6 B-duuri (BWV 1051)

I. Allegro

II. Adagio ma non troppo

III. Allegro

Tätä konserttoa on sen viimeisestä järjestysnumerosta huolimatta arvioitu muita aiemmin sävelletyksi.