Börje Lampenius
Tor Börje Lampenius (18. joulukuuta 1921 Helsinki – 3. marraskuuta 2016[1]) oli suomalainen teatteriohjaaja ja näyttelijä-laulaja.[2] Hän teki mittavan uran Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa. Hänen kuuluisia roolejaan ovat olleet muun muassa Kauppamatkustajan kuoleman päärooli ja tavaramerkiksi muodostunut Freddyn osa näytelmässä My Fair Lady. Lampenius on levyttänyt useita iskelmiä ja näytellyt elokuvissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Vuonna 2000 Lampeniukselle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki.[3]
Teatteriura muokkaa
Börje Lampeniuksen kiinnostus teatteriin heräsi jo kuusivuotiaana. Rintamapalveluksen jälkeen vuosina 1944–1946 hän suoritti Ruotsalaisen teatterin oppilaskoulun. Lisäksi hänellä oli lauluopintoja Klosters Röstskolassa. Hän työskenteli Ruotsalaisessa teatterissa vuodesta 1946 ohjaajana ja näyttelijänä ja toimi myös lavastajana. Lampeniuksen merkittäviä rooleja olivat muun muassa Hertig Adam (Tiggarstudenten), Freddy (My Fair Lady) ja Theseus (Theseus). Ohjauksista mainittakoon Kort möte, Åtta kvinnor ja Swedenhjelms. Lisäksi hän ohjasi revyitä ja lastennäytelmiä. Lampenius jäi eläkkeelle 1987. Sen jälkeen hän näytteli muun muassa Robert Alftanin revyyssä På hemmafrontet intet nytt Ruotsalaisessa teatterissa. Hänen viimeiseksi esiintymisekseen jäi Riko Eklundhin ohjaama muisteluesitys Thalias trotjänare helmikuussa 2016.[4]
Elokuvat ja iskelmät muokkaa
Lampeniuksen ansioihin kuuluu sivuosia 1950-luvun suomalaisissa elokuvissa, esimerkiksi Filip von Schantzin rooli elokuvassa Mä oksalla ylimmällä vuonna 1954. Vuonna 1978 hänellä oli sivuosa ruotsalaisessa elokuvassa Lakeuden laulu.
Lampenius levytti 1950-luvulla yli kaksikymmentä iskelmää,[5] esimerkiksi "Vanha riimu", "Istanbul", "Nainen – mies" (Brita Koivusen kanssa) ja "Erämaajärven mökki". Myöhemmällä iällä Lampenius on harrastanut muun muassa maalausta ja pianonsoittoa.
Yksityiselämä muokkaa
Börje Lampeniuksen vanhemmat olivat Karl Wilhelm Lampenius ja Berta Maria Sandberg. Vuosina 1951–1970 hän oli naimisissa näyttelijä Gunvor Sandkvistin kanssa. Liitosta syntyivät lapset Lili Charlotte (s. 1955) ja Bo Harald (s. 1962). Viulisti Linda Lampenius on Börje Lampeniuksen ja näyttelijä Ulla Eklundin tytär.[2]
Filmografia muokkaa
- Läpi usvan (1948)
- Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952)
- Salakuljettajan laulu (1952)
- Rantasalmen sulttaani (1953)
- Onnelliset (1954)
- Mä oksalla ylimmällä (1954)
- Pieni luutatyttö (1958)
- Män kan inte våldtas (Miestä ei voi raiskata) (1978)
- Harjunpää och kalla döden (Harjunpää ja kylmä kuolema) (1983)
Lähteet muokkaa
- Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. ISBN 951-30-5727-5
- Börje Lampenius Elonetissä.
- Turun Sanomat.[vanhentunut linkki]
- Yle.fi
- Svensk Filmdatabas[vanhentunut linkki]
- Pomus.net
Viitteet muokkaa
- ↑ Swanljung, Magnus: Skådespelaren Börje Lampenius är död 3.11.2016. Yle. Viitattu 3.11.2016.
- ↑ a b Vem och vad 1996: Biografisk handbok, s. 300–301. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (PDF). Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Andergård, Margita: Mångsidig och folkkär teaterman. Hufvudstadsbladet, 7.11.2016, s. 21.
- ↑ Börje Lampenius: Jos sais kerran reissullansa Yle Elävä Arkisto. Viitattu 17.11.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
- Börje Lampenius: Tula tullalla. Ylen Elävä arkisto.
- Börje Lampenius: Jos sais kerran reissullansa. Ylen Elävä arkisto.
- Lampenius, Börje hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)