Artemi Vedel
Artemi Vedel (ven. Артемий Ведель, ukr. Артемій Ведель; 13. huhtikuuta 1767 Kiova – 26. heinäkuuta 1808 Kiova) oli ukrainalainen säveltäjä.[1]
Vedel opiskeli Kiovan Mohyla-akatemiassa, minkä jälkeen hänet lähetettiin vuonna 1787 Moskovaan johtamaan kenraalikuvernööri P. Jeropkinin kuoroa. Vuonna 1792 hän palasi Kiovaan johtamaan kenraali Andrei Levanidovin komennuksessa ollutta sotilaskuoroa. Vuonna 1796 hän matkusti Levanidovin seurassa Harkovaan johtamaan korkeakoulun kuoroa. Suurin osa Vedelin kuorokonsertoista ja muista teoksista on peräisin vuosilta 1792–1797.[1]
Vuonna 1797 tsaari Paavali I kielsi kuorokonserttojen ja muun liturgiaan kuulumattoman musiikin esittämisen kirkossa. Tämä kielto vahingoitti Ukrainan musiikkikulttuuria ja Vedelin uraa. Vuonna 1798 Paavali I poisti Levanidovin virasta, joten Vedel jäi vaille tukijaa. Hän palasi Kiovaan etsimään kuorotyötä ja liittyi lyhyesti Kiovan luolaluostariin, johon kuitenkin pettyi. Vuonna 1799 Vedel suljettiin mielisairaalaan, koska kirkon johto oli väittänyt asiattomia merkintöjä uskonnollisessa kirjassa hänen tekemikseen. Tämä päätti Vedelin luovan työn. Hänen teostensa julkaiseminen ja esittäminen oli kiellettyä sekä Paavali I:n että Aleksanteri I:n aikana. Oleksandr Košitš oli yksi ensimmäisistä kuoromestareista, jotka sisällyttivät Vedelin töitä kuoron ohjelmistoon.[1]
Vedelin koko tuotanto koostuu hengellisestä a cappella -kuoromusiikista. Kuorokonserttoja häneltä tunnetaan 31. Tunnetuimpia teoksista ovat olleet kuorokonsertto Na rekah Vavilonskih ja trio Pokajanija otverzi mi dveri.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Vedel, Artem Encyclopedia of Ukraine