Wikipedia

Arovuokko

putkilokasvilaji

Arovuokko (Anemone sylvestris) on valkokukkainen, Euraasiassa tavattava leinikkikasvi. Laji on myös vanha puutarhojen koristekasvi.

Arovuokko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Vuokot Anemone
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi

Anemone sylvestris
L.

Katso myös

  Arovuokko Wikispeciesissä
  Arovuokko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Arovuokon kukka
 
Arovuokko hedelmävaiheessa

Monivuotinen arovuokko kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja tiheäkarvainen. Aluslehtiä on tavallisesti 3–6 kappaletta. Niiden ruoti on melko lyhyt ja lehtilapa 3–5-sorminen. Lehdykät ovat liuskaisia tai hampaisia. Varsilehtiä on kaksi tai kolme, ja ne sijaitsevat varressa kiehkurana. Ruoti on 1–2 cm pitkä, lapa kolmisorminen, lehdykät 2–3-halkoisia tai tylpähköhampaisia. Kukka on tavallisesti yksittäin, pitkäperäinen ja 3–7 cm leveä. Teriömäinen kehä on tavallisesti viisilehtinen, ja kehälehdet ovat väriltään valkoisia. Suomessa arovuokko kukkii touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät villakarvaisissa, lyhytotaisissa ja 3–4 mm pitkissä pähkylöissä.[1] Villakarvojen avulla pähkylät voivat levitä tuulen mukana kauaksikin.[2] Arovuokko on myrkyllinen kasvilaji.[3]

Levinneisyys muokkaa

Arovuokko kasvaa luonnonvaraisena alueella, joka ulottuu Ranskasta ja Saksasta läpi Keski- ja Itä-Euroopan Siperian itäosiin ja Pohjois-Kiinaan.[2] Suomea lähimmät esiintymät ovat Virossa sekä Ruotsissa Öölannissa ja Gotlannissa.[4] Suomessa lajia tavataan toisinaan villiintyneenä.[3]

Elinympäristö muokkaa

Luonnonvaraisena arovuokkoa tavataan alvariniityillä sekä kalkkialueiden mäntymetsissä, pelloilla ja pientareilla.[5] Suomessa lajia tavataan toisinaan asutuksen lähistöllä viljelyjäänteenä tai -karkulaisena.[3]

Käyttö muokkaa

Arovuokkoa viljellään yleisesti koristekasvina.[4] Laji on perinneperenna, jota kasvatetaan mm. puistojen ja pihojen puolivarjoisilla paikoilla sekä perennaryhmissä. Se leviää rönsyistä, joten perennaryhmissä sen kasvua voidaan joutua rajoittamaan. Arovuokko viihtyy kalkkipitoisella kasvupaikalla.[6][7]

Lähteet muokkaa

  • Alanko, Pentti: Perennat. Tammi, 2007.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Riikonen, Antti: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 71, 73.
  2. ↑ a b Den virtuella floran: Tovsippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 4.11.2011.
  3. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 73.
  4. ↑ a b Ålands flora 2010, s. 118.
  5. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 73.
  6. ↑ Antti Riikonen: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
  7. ↑ Pentti Alanko: Perennat. Tammi, 2007.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arovuokko&oldid=19913557”