Aleksandr Gribojedov
Aleksandr Sergejevitš Gribojedov (ven. Алекса́ндр Серге́евич Грибое́дов; 15. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1795 Moskova, Venäjän keisarikunta – 11. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1829 Persia[1]) oli venäläinen diplomaatti, näytelmäkirjailija ja säveltäjä.[2]
Hänen venäläisiä aristokraatteja pilkkaava näytelmänsä Vastus viisaudesta (ven. Горе от ума, Gore ot uma) on Venäjällä kaikkein suosituin näytelmä kautta aikojen, jota esitetään Venäjän teattereissa edelleen.[3]
Suku ja koulutus muokkaa
Gribojedovin isä majuri Sergei Ivanovitš Gribojedov (1761-1814) oli vanhaa, alkuaan puolalaista ylimyssukua. Hänen esi-isänsä Jan Grzybowski muutti Venäjälle 1600-luvun alussa. Äiti Anastasia Fjodorovna Gribojedova (1768-1839), smolenskilaisesta rikkaammasta ja ylhäisemmästä sukuhaarasta, oli tarmokas ja koetti ylhäisten ystäviensä avulla kaikin keinoin saada poikansa huomattavaan asemaan.[1] Perheessä oli myös kaksi muuta lasta: Maria Sergejevna Gribojedova Durnovo ja Pavel, joka kuoli lapsena.[4]
Sukulaisten mukaan Aleksandr oli lapsuudessa erittäin hyvä keskittymään asioihin ja epätavallisen varhaiskypsä. 6-vuotiaana hän puhui sujuvasti kolmea vierasta kieltä, nuoruudessaan jo kuutta kieltä: erityisesti täydellistä englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa. Hän ymmärsi myös latinaa ja kreikkaa erittäin hyvin. Hän sai opetusta kotona saksalaistaustaisen tietosanakirjailija, ensyklopedisti Ivan Danilovitš (Johann Bernhard) Petrosiliuksen (1774/1776-1846) johdolla vuoteen 1810 asti.[4]
Ylhäisestä ympäristöstä, jossa sen vastainen runoilija kasvoi ja jota hän jo varhain alkoi inhota, hän sai esikuvat pääteoksensa mainioihin henkilökuviin. Hän aloitti 11-vuotiaana Moskovan yliopistossa sijaitsevassa aatelispoikien koulussa, jossa hän nautti kuuluisten historioitsijoiden August Ludwig von Schlözerin ja Johann Gottlieb Buhlen opetusta.[1] Hän läpäisi kirjallisuustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat kokeet 13-vuotiaana[5] ja valmistui juristiksi 17-vuotiaana.[3] Napoleonin hyökätessä Venäjälle Gribojedov liittyi vuonna 1812 sotaväkeen, mutta ei joutunut taisteluun.[1]
Kirjallinen ja diplomaattinen ura muokkaa
Jätettyään vuonna 1816 sotilasuran hänestä tuli virkamies ulkoasiain kollegiin eli ministeriöön Pietarissa ja hän liittyi dekabristirunoilijoiden Aleksandr Odojevskin, Pjotr Tšaadajevin ja Kondrati Rylejevin piiriin. Äiti lähetti hänet Pietarista vastoin hänen omaa tahtoaan vuonna 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Hän pääsi Kaukasian sotajoukkojen ylipäällikön, kenraali Aleksei Jermolovin sihteeriksi Georgiaan Tbilisiin ja sai vihdoin vuonna 1823 luvan lähteä Moskovaan, voidakseen kirjoittaa näytelmän Gore ot uma (ven. Горе от ума, Vastus viisaudesta / Viisauden haitta, suom. Markku Lahtela), jota hän oli työstänyt pitkään. Se valmistui tällä matkalla vuonna 1824.
Huolimatta Gribojedovin tekemistä laajoista muutoksista sensuuri ei sallinut näytelmää esitettävän eikä se myöskään saanut kokonaisuudessaan ilmestyä painettuna. Palattuaan Tbilisiin hän sai tiedon dekabristiystäviensä kohtalosta - Rylejevin teloituksesta - ja vähän sen jälkeen hänet itsensäkin vietiin Pietariin ja suljettiin vankilaan. Kesäkuussa 1826 hänet kuitenkin vapautettiin ja lähetettiin takaisin Kaukasiaan. Täällä hän oli hyvin tyytymätön Venäjän hallituksen toimintaan ja nimitti sitä "rumpukulttuuriksi". Hän oli mukana sotaretkillä, ja kun sota Persiaa vastaan vuonna 1828 oli päättynyt, hän hankki Turkmantšain rauhanteossa Venäjälle loistavat edut.[1]
Gribojedov määrättiin tämän jälkeen Venäjän lähettilääksi Persiaan tehtävänään vapauttaa armenialaiset ja muut kristityt naiset šaahin haaremista. Neuvottelut olivat hankalia, sillä niihin liittyi kulttuurisia tabuja. Kansanvillitsijät käyttivät tilannetta hyväkseen: hurjistunut väkijoukko säntäsi Venäjän lähetystöön "vääräuskoisten kimppuun". Gribojedov ynnä hänen seurassaan olevat venäläiset murhattiin 11. helmikuuta 1829, sellaisella väkivallalla että Gribojedovin ruumis tunnistettiinvain aiemmin vammautuneesta kädestä. Anteeksipyynnöksi Persia lahjoitti Venäjälle 88 karaatin Šaahi-timantin, jota edelleen säilytetään Moskovan Kremlin aarrekammiossa.[3] Gribojedovin Täbriziin jäänyt georgialainen 16-vuotias vaimo Nina Alexandrovna Tšavtšavadze (georgiaksi: ნინო ჭავჭავაძე) 1812-1857) pelastui.[1]
Perintö muokkaa
Gribojedov ei ehtinyt julkaista kovin paljon, mutta hänellä on silti huomattava sija Venäjän kirjallisuuden historiassa, sillä hän on näytelmällään Vastus viisaudesta tehnyt Venäjän draamakirjallisuudelle saman uudistustyön, minkä Aleksandr Puškin teki runoudelle. Näytelmä kuvaa ivallisesti Moskovan ylöspäin matelevan nöyrää ja alaspäin kopeaa ylhäisöä 1800-luvun alkupuolella. Se on täynnä sattuvia, nerokkaita iskuja sekä lennokasta runoutta ja kuuluu niihin venäläisen näyttämön esityksiin, joilla on ollut suuri menestys. Se ilmestyi painettuna muokatussa muodossa vuonna 1833 ja alkuperäisessä muodossaan vuonna 1875. Näytelmästä Gruusialainen yö, jonka hän kirjoitti vähän ennen kuolemaansa, on säilynyt vain osa.[1]
Suomennettu näytelmä muokkaa
- Vastus viisaudesta (ven. Горе от ума, Gore ot uma), suom. Markku Lahtela. Yleisradio [1967?)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Gribojedov, Aleksandr Sergejevitš, Tietosanakirja osa 2, palsta 1600–1601, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
- ↑ Eino Railo: Yleisen kirjallisuuden historia. Kuudes osa, Realismi ja naturalismi, uusin aika, s. 421. WSOY, 1937. Kansalliskirjasto (viitattu 7.7.2019).
- ↑ a b c Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Kansalliskirjallisuuden kulmakiviä. Gribojedovin näytelmä”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 223-225. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ a b Андреев, А. Ю. / Andrejev, A. Ju.: ГРИБОЕДОВ Александр Сергеевич, Императорский Московский университет: 1755—1917: энциклопедический словарь / составители А. Ю. Андреев, Д. А. Цыганков. / GRIBOJEDOV Aleksandr Sergejevits. Keisarillinen Moskovan yliopisto: 1755-1917: tietosanakirja / koonneet Andrejev, A. Yu. & Tsigankov, D. A., s. 191-193. Российская политическая энциклопедия (РОССПЭН) / Russian Political Encyclopedia (ROSSPEN), 2010. ISBN 978-5-8243-1429-8.
- ↑ Феофанов, A. M. / Feofanov, A.M.: Университет и общество: студенты Московского университета XVIII начала XIX века (социальное происхождение и быт) / Yliopisto ja yhteiskunta: Moskovan yliopiston opiskelijat 1700- ja 1800-luvun alussa (sosiaalinen alkuperä ja elämäntapa). Вестник Волжского университета им. В.Н. Татищева / Volga-yliopiston tiedote. V. N. Tatistseva: päiväkirja. Nro 4., 2010.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Gribojedov Wikimedia Commonsissa
