Akileijat
Akileijat (Aquilegia) on leinikkikasveihin kuuluva kasvisuku, jossa on 60–70 monivuotista kasvia, joista useita kasvatetaan koristekasveina kukkiensa takia. Akileija on perinteinen perennakasvi mm. englantilaisessa ja suomalaisessa puutarhassa. Niiden kukat ovat kellomaiset, ja niissä on pitkät kannukset. Suomessa tavataan paikoin mahdollisesti puutarhoista karannutta lehtoakileijaa.
| Akileijat | |
|---|---|
 Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: |
Akileijat Aquilegia L. |
| Katso myös | |
Kasvisuvun nimi tulee latinan sanasta aquila, joka tarkoittaa kotkaa. Tämä viittaa kukkien kynsimäisiin kannuksiin.[1]
Mytologiassa akileija omistettiin germaanien rakkauden jumalattarelle Freijalle. Keskiajan taiteessa siitä tuli yksi Neitsyt Marian tunnuksista. Akileijaa on käytetty lääkekasvina keltataudin ja sappivaivojen hoitamiseen.[2]
Lajeja muokkaa
Suomessa kasvatetaan ainakin seuraavia lajeja. Lajit risteytyvät helposti keskenään.[3]
- alppiakileija Aquilegia alpina
- jaloakileija Aquilegia Cultorum-Ryhmä
- japaninakileija Aquilegia flabellata
- kanadanakileija Aquilegia canadensis
- kotkanakileija Aquilegia glandulosa
- kulta-akileija Aquilegia chrysantha
- lapinakileija Aquilegia 'Olympia'
- lehtoakileija Aquilegia vulgaris
- perhoakileija Aquilegia glandulosa var. jucunda
- tuliakileija Aquilegia formosa
Muita viljeltyjä lajeja:
- sysiakileija (Aquilegia atrata)
- pisara-akileija (Aquilegia bertolonii)
- purppura-akileija (Aquilegia buergeriana)
- kirjoakileija (Aquilegia discolor)
- nukkeakileija (Aquilegia ecalcarata)
- kivikkoakileija (Aquilegia einseleana)
- tuoksuakileija (Aquilegia fragrans)
- jugoslavianakileija (Aquilegia grata)
- haukanakileija, vuoriakileija (Aquilegia longissima)
- mantšurianakileija, mantsurianakileija (Aquilegia oxysepala)
- kääpiöakileija (Aquilegia saximontana)
- kallioakileija (Aquilegia scopulorum)
- siperianakileija (Aquilegia sibirica)
- meksikonakileija (Aquilegia skinneri)
- dahurianakileija (Aquilegia viridiflora)[4]
- viiniakileija (Aquilegia atrovinosa)
- kazakstaninakileija (Aquilegia lactiflora)
Lähteet muokkaa
- ↑ Neil Fletcher: Kukat, s. 249. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30139-6.
- ↑ Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
- ↑ Siemenluettelo 2005 (s. 6) Maatiainen
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.