Ero sivun ”Latvian juutalaiset” versioiden välillä

Ensimmäiset vakituiset juutalaiset saapuivat Latviaan 1500-luvun jälkipuoliskolla [[Saksa|Pohjois-Saksa]]sta ja [[Brandenburg]]ista, joista monia perheitä matkusti paremman elämän toivossa [[Kuurinmaa]]lle.<ref name=Dribin/> Muuttajia kutsui sinne erityisesti Kuurinmaan viimeinen katolinen [[piispa]] [[Johann von Münchausen]] (1540–1560), jota juutalaiset kauppiaat rahoittivat.<ref name=Hiio/> Ensimmäiset siirtokunnat perustettiin [[Kuurinman hiippakunta|Kuurinmaan hiippakunnan]] [[Piltene]]en ja [[Aizpute]]en. Kuitenkin jo ennen niitä oli nykyisen Latvian alueella liikkunut yksittäisiä juutalaisia kauppiaita, mutta heidän pysyvä asumisensa alueella oli kiellettyä. Kuurinmaalle asettuneet juutalaiset osasivat saksaa ja jiddišiä, ja he olivat yleisesti ottaen sivistyneitä. 1600-luvulla [[Latgale]]en muutti juutalaisia Valko-Venäjältä ja Ukrainasta pakoon vainoja. Latgalea silloin hallinneet puolalaiset sallivat heidän asettua aleelle, ja he tukivat juutalaisten elinkeinoja. Latgalen juutalaiset eivät olleet yhtä koulutettuja kuin Kuurinmaan, ja he puhuivat puolalaista hepreaa. Heidän kulttuurinen keskuksensa oli Vilna, jossa koulutettiin valtaosa rabeista. 1600-luvulla tapahtui myös juutalaisten muuttoa Saksasta edelleen Kuurinmaalle sekä [[Zemgale]]en. [[Kuurinmaan herttuakunta|Kuurinmaan herttuat]] suhtautuivat heihin suvaitsevaisesti sillä juutalaisilla oli yritteliäs maine. He muodostivat pian huomattavan vähemmistön, ja esimerkiksi [[Jelgava]]n kaupungissa joka kymmenes asukas oli juutalainen. Moisioiden omistajat suhtautuivat heihin vihamielisesti, ja he pyrkivät rajoittamaan näiden oikeuksia. Kuurinmaan kaupungeissa juutalaiset saivat asua vain tietyillä kaduilla, ja heitä painostettiin kääntymään kristityiksi ja saksalaistumaan. Kaupankäynti Riiassa oli juutalaisilta kielletty lukuunottamattalukuun ottamatta niin sanottuja suojelujuutalaisia, joiden piti heidänkin maksaa korkeaa veroa asemastaan. Vuonna 1785 [[Katariina II]] antoi Kuurinmaan juutalaisille luvan muuttaa [[Vidzeme]]n [[Sloka]]n kaupunkiin, jonka asukkaina heillä oli oikeus käydä kauppaa Riiassa.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 391–392</ref>

Neuvostojoukkojen vallattua taas Latvian suuri osa sinne siiretyistä juutalaisista palasi takaisin. Neuvostoaikana ei sallittu juutalaisia kouluja ja he käyttivät yleensä venäläisiä kouluja, mistä syystä he venäläistyivät nopeasti. Vuonna 1953 monia juutalaisia lääkäreitä pidätettiin Latviassakin niin sanotun lääkärisalaliiton yhteydessä, mutta [[Stalin]]in kuoltua heidät vapautettiin. Israeliin muutto sallittiin 1960-luvulta lähtien, ja muutto sinne kasvoi 1970-luvulta lähtien. Muuttajista suuri osa oli työikäisiä, mikä vaikutti juutalaisväestön demografiseen tilanteeseen.<ref name="Mela ja Valba 2005, s. 397">Mela ja Valba 2005, s. 397</ref> Vuonna 1979 Latviassa asui 28&nbsp;300 juutalaista, mutta vuonna 1989 enää 22&nbsp;900<ref name="The Virtual Jewish History Tour">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/vjw/Latvia.html | Nimeke = Latvia | Tekijä = Joanna Sloame | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =The Virtual Jewish History Tour |Viitattu = 20.8.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>. Juutalaiset osallistuivat aktiivisesti niinsanottuunniin sanottuun kolmanteen kansalliseen heräämiseen<ref name="Mela ja Valba 2005, s. 397" />.