Ero sivun ”John McDouall Stuart” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) →refHelper: Viitettä society muutettu; linkin korjaus |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p muutettu kilometriä mittoja epätarkemmiksi (turhan tarkasti käännetty maileista) |
||
Rivi 24:
== Tutkimusmatkoja ==
=== Ensimmäiset matkat ===
Vuonna 1844 Stuart liittyi [[Charles Sturt]]in retkikuntaan, joka lähti tutkimaan Australian sisämaita. Matka oli pettymys, ja heillä oli suuria vaikeuksia matkan aikana. Stuart nousi Sturtin lähimmäksi avustajaksi, kun entinen avustaja James Poole kuoli [[keripukki]]in. Stuart sai kuitenkin tulevia matkojaan varten kallisarvoista kokemusta Australian sisämaan ankarista olosuhteista.<ref name="society"/> Ensimmäiselle omalle tutkimusmatkalleen Stuart lähti toukokuussa 1858. Hänen oli tarkoitus etsiä uusia laidunmaita [[Torrensjärvi|Torrens-]] ja [[Gairdnerjärven]] takaa. Stuart palasi Adelaideen elokuussa, ja hän oli löytänyt noin
Toisen tutkimusmatkansa Stuart aloitti huhtikuussa 1859. Matkan tarkoituksena oli löytää tarpeellisia vesivaroja pysyvälle reitille Adelaidesta pohjoiseen. Stuart matkasi neljän apulaisensa kanssa
=== Mantereen ylitys ===
Stuart lähti maaliskuussa 1860 kahden miehen ja 13 hevosen kanssa matkalle pohjoiseen. He löysivät joen, jonka Stuart nimesi rahoittajansa William Finken mukaan [[Finke (joki)|Finke Riveriksi]]. Retkikuntalaiset kärsivät keripukista, ja Stuart menetti näkönsä oikeasta silmästä. He kuitenkin seurasivat jokea vuorille, joka sai nimensä [[MacDonnell Ranges]] kuvernööri [[Richard Graves MacDonnell]]in mukaan. Huhtikuussa retkikunta leiriytyi paikalle, missä Stuart laski olevan Australian keskipisteen. Seuraavan kuukauden ajan he yrittivät löytää luoteisreittiä, jolla olisi tarpeeksi vesivaroja. Toukokuun sateiden jälkeen retkikunta matkasi
Stuart lähti retkikuntineen jälleen uudelle yritykselle ylittää Austrtalian manner lokakuussa 1861. Huhtikuussa he pääsivät alueelle, josta he joutuivat viimeksi kääntymään takaisin. Vaikka he pystyivät etenemään pusikossa vain puolitoista kilometriä tunnissa, he pääsivät nykyiseen [[Daly Waters]]iin toukokuun lopussa ja leirityivät kahdeksi viikoksi. [[Intian valtameri|Intian valtamerelle]] retkikunta selviytyi 24. heinäkuuta. Lähes sokeaa ja keripukkia sairastavaa Stuartia jouduttiin kantamaan hevosten avulla. Paluumatkalla hänen kuntonsa kohentui sen verran, että hän pystyi saapumaan Adelaideen ratsastaen 17. joulukuuta.<ref name="biography"/>
|