|
==Historia==
Sana ''kluuvi'' (ruotsiksi ''glo'', määräisessä muodossa ''gloet'') merkitsee ''[[kluuviflada]]a'' eli matalaa ja umpeutuvaa lahtea. Nykyisen Kluuvin alueella sijaitsikin vielä [[1800-luku|1800-luvun]] alussa pitkä ja kapea [[Kluuvinlahti]], joka ulottui [[Töölönlahti|Töölönlahdelta]] [[Esplanadin puisto]]n tienoille. VieläLahti keskiajallaoli paikallajäännös oli [[salmi]]salmesta, joka ulottuioli Töölönlahdeltaaikoinaan nykyiseenyhdistänyt [[Eteläsatama]]an erottaen [[Kruununhaka|Kruununhaan]]Töölönlahden ja [[Katajanokka|KatajanokanEteläsatama]]n, alueetmutta mantereestasen [[saari|saareksi]].kapein Kun Helsingin kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen [[1640-luku|1640-luvulla]], salmikohta oli jo [[maankohoaminen|maankohoamisen]] vuoksi katkennutsulkeutunut kapeimmastajo kohdastaan ja muodostunut umpiperäiseksi Kluuvinlahdeksi1500-luvulla. Samalla sen itäpuolella ollutsijainnut saari oli muuttunutmuuttui niemeksi, joka olisai saanut nimekseennimen [[Vironniemi]]. Lahti täytettiin vähitellen 1800-luvulla.
Helsingin porvarit anoivat jo [[1700-luku|1700-luvulla]] lupaa täyttää matala ja mutainen Kluuvinlahti ja ottaa se viljelyskäyttöön. Lahtea ryhdyttiin kuitenkin täyttämään vasta 1800-luvun alussa, kun pääkaupungiksi korotettu Helsinki tarvitsi lisää rakennusmaata. [[Johan Albrecht Ehrenström]]in vuonna [[1812]] laatima [[asemakaava]] edellytti jo lahden suurimman osan täyttämistä, mutta vasta [[1830-luku|1830]]-[[1840-luku|40-luvuilla]] voitiin ottaa rakennuskäyttöön lahden kohdalla [[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkadun]] kummallakin puolella sijaitsevat tontit. [[Päärata|Rautatien]] rakentamisen yhteydessä [[1850-luku|1850]]-[[1860-luku|60-luvuilla]] kuivatettiin rautatieaseman ja [[Rautatientori]]n alue, ja myöhemmin lahdesta vallattiin lisää maata pääratapihaa varten. [[1900-luku|1900-luvun]] alussa Töölönlahden eteläpää oli saanut nykyisen muotonsa. Vielä [[1920-luku|1920]]-[[1930-luku|30-luvuilla]] suunniteltiin koko Töölönlahden täyttämistä, mutta näitä suunnitelmia ei ryhdytty koskaan toteuttamaan.
Täytetyn Kluuvinlahden aluetta, jossa maaperä on pehmeämpää ja upottavampaa kuin muualla Helsingin keskustassa, kutsutaan Kluuvin ruhjeeksi. Se koostuu rapautuneesta kalliosta ja savesta. Kluuvin pehmeys on aiheuttanut ongelmia talojen rakentajille, ja esimerkiksi [[Ateneum (museo)|Ateneumin]] rakentaminen Kluuvin ruhjeeseen oli aikanaan insinöörityön taidonnäyte ja vaati suuret paalutustyöt. Paaluja lyötiin peräkkäin maahan ja lopulta niitä alkoi nousta torin toisessa reunassa ylös. Myös [[Helsingin metro]]n työmaa koki aikanaan Kluuvin ruhjeen konkreettisesti: Alueella ei ollutkaan vankkaa peruskalliota, johon metrotunneli oli tarkoitus porata, ja pehmeä maaperä piti ensin jäädyttää ja tunneli rakentaa valurautaputkeen. Entisen Kluuvinlahden alue on yhä ympäristöään matalammalla, minkä voi havaita konkreettisesti Aleksanterinkadulla, jossa on loiva painauma [[Senaatintori]]n ja [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintien]] välillä. Alueen kadunrakennustyömailta löyhähtää edelleen mätänevän merilevän ja kaislakasojen aromi. [[Savi]]sen maaperän tärähtely on aistittavissa [[raitiovaunu]]n ajaessa ohitse. Lisäksi savipatjan päällä kelluva [[pohjavesi]] aiheuttaa pulmia rakennusten kunnossapidolle, koska vanhat rakennukset kuten Ateneum, Kansallisteatteri ja päärautatieasema on tehty puupaaluille, ja pohjaveden tason lasku altistaa rakennusten paalutukset lahoamiselle. Esimerkiksi Sanomatalon rakentaminen aiheutti pohjaveden laskun, joka vaaransi rautatieaseman puupaalutukset. Muun muassa Ateneumin alkuperäisiä paalutuksia on korvattu betonipaaluilla.
Aleksanterinkadulla, entisen Kluuvinlahden kummallakin puolella, on kohdat, joissa lahden rantaviivat aikanaan sijaitsivat, merkitty kadun poikki sijoitetuilla messinkilaatoilla, joihin on kaiverrettu alueella esiintyneiden vesikasvien ja -eläinten tieteellisiä nimiä.
<gallery>
|
