Ero sivun ”Roger Waters” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti: en:Roger Waters on suositeltu artikkeli |
|||
Rivi 8:
Waters vietti nuoruutensa [[Cambridge]]ssa. Vaikka Watersin isä Eric Fletcher Waters oli kommunisti, otti hän silti osaa [[toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]], ja kuoli Anzion taistelussa vuonna [[1944]] Rogerin ollessa vasta vuoden ikäinen. Rogerin isän kuolema vaikutti lopulta erittäin vahvasti koko Pink Floydin tuotantoon, varsinkin ''[[The Wall]]'' ja''[[The Final Cut]]'' -albumeilla. Vaikutuksen voidaan kuitenkin katsoa alkaneen jo Pink Floydin toisella albumilla, jonka kappale "[[Corporal Clegg]]" kertoo korpraalista, joka "voitti" itselleen puujalan vuonna 1944.
Watersin muutettua Lontooseen arkkitehtuuria opiskelemaan hän tapasi [[Nick Mason]]in ja [[Richard Wright (muusikko)|Richard Wright]]in. Watersin lapsuudenystävä [[Syd Barrett]] oli myös Lontoossa. Neljä kaverusta päättivät perustaa bändin. Nimeksi tuli monen mutkan kautta lopulta The Pink Floyd Sound, joka muuttui myöhemmin lopulliseen muotoon "Pink Floyd". Aluksi Syd Barrett teki suurimman osan sävellys- ja sanoitustyöstä, mutta Waters teki jo yhtyeen ensimmäiselle levylle yhden täysin oman kappaleen, "Take Up Thy Stethoscope And Walkin". Myöhemmin Syd Barrettin mielenterveyden heikennettyä Waters otti suuremman kontrollin yhtyeestä. Lopulta Barrettin korvasi [[David Gilmour]]. Pink Floydin tunnetuin kokoonpano oli näin saanut muotonsa.
Vaikka alkuperäiskokoonpanokin oli saanut suosiota etenkin Lontoon Undergroundliikkeen keskuudessa, keräsi uusi kokoonpano vieläkin laajempaa mainetta rikkoen platinarajan useita kertoja 1970-luvulla [[The Dark Side of the Moon]], [[Wish You Were Here]], [[Animals]] ja [[The Wall]] -levyillään. [[1970-luku|1970-luvun]] lopulla Gilmourin ja Watersin välit viilenivät jäätymispisteeseen, ja kun vuoden [[1985]] tienoilla yhtyeen manageri Steve O'Rourke kysyi Watersilta uudesta levystä ja maailmankiertueesta, vastasi Waters yhtyeen hajonneen olettaen, että Gilmour, Mason ja Wright lähtisivät suosiolla soolourilleen. Tämän suhteen Waters oli kuitenkin väärässä, sillä Gilmour, Mason ja Wright päättivät jäädä yhtyeeseen. Ratkaisu sai Watersin raivostumaan, ja tästä seurasikin useita oikeudenkäyntejä pitkin 1980-lukua. Kolmihenkinen Pink Floyd levytti vielä kaksi levyä ilman Watersia. Waters aloitti varsinaisen soolouraansa levyttämällä ''[[The Pros and Cons of Hitch Hiking]]'' -levynsä vuonna [[1984]]. Watersin viimeisin sooloalbumi on vuonna [[2005]] valmistunut ooppera Ça Ira, joka kertoo [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksesta]].
Rivi 46:
[[Luokka:Brittiläiset basistit]]
[[Luokka:Brittiläiset laulajat]]
[[Luokka:Vuonna 1943 syntyneet]]
[[Luokka:Elävät henkilöt]]
{{Link GA|en}}
{{Link FA|en}}
| |||