Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä

Carl Enckellin isä Carl Enckell oli jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa ja siirtyi Suomeen johtamaan [[Haminan kadettikoulu]]a. Siellä myös hänen poikansa kouluttautui upseeriksi ja valmistuttuaan kurssinsa priimuksena vuonna 1896 liittyi eliittiyksikkönä tunnettuun Ismailovin kaartiin, missä oppi sujuvasti [[venäjän kieli|venäjä]]ä. Hän jätti kuitenkin upseerinuran jo kolmen vuoden kuluttua ja meni [[Dresden]]iin opiskelemaan insinööriksi. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja työskenteli koneinsinöörinä paperi- ja metalliteollisuuden palveluksessa, ja siirtyi 1911 [[Kone ja Silta Oy]]:n toimitusjohtajaksi. Yhtiö menestyi hyvin ja Enckell valittiin nopeasti Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Yleisen Työnantajaliiton varapuheenjohtajaksi sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon.

 

 

Enckellistä tuli marraskuussa 1918 Suomen järjestyksessä toinen ulkoministeri, ja hänen tehtäväkseen tuli nyt vuorostaan valtionhoitaja [[C. G. E. Mannerheim]]in kanssa hankkia tunnustus Suomen itsenäisyydelle maailmansodan voittaneilta ympärysvalloilta. Enckell johti Suomen valtuuskuntaa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa 1919 ja [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] sen käsitellessä [[Ahvenanmaa]]n kysymystä. Enckellin taktiikkana oli viivyttää päätöksen tekemistä kunnes suurvallat menettäisivät kiinnostuksensa wilsonilaiseen vähemmistökansallisuuksien (ruotsinkielisten ahvenanmaalaisten) oikeuksien ajamiseen. Taktiikka toimi, ja Ahvenanmaa päätettiin 1921 jättää Suomelle. Vastaitsenäistyneessä maassa Enckell oli harvoja, jolla oli edes jonkinlaista koekmusta diplomaattisista tehtävistä (joita ministerivaltiosihteeriys etäisesti muistutti) ja siksi nuori kansakunta turvautui häneen aluksi niin usein. Enckell oli 1919-1926 Suomen edustajana Pariisissa<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.amb-finlande.fr/public/default.aspx?nodeid=32230&contentlan=1&culture=fi-FI| Nimeke =Suomen Pariisin suurlähetystön suurlähettiläät|Julkaisija= SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Pariisi | Viitattu = 26.5.2010}}</ref> ja 1920-1926 myös Kansainliitossa, toimien myös kahden lyhytikäisen virkamieshallituksen ulkoministerinä 1922 ja 1924 ja edustaen Suomea eräissä vähemmän merkityksellisissä kansainvälisissä konferensseissa. Hän palasi 1927 kotimaahan jälleen liike-elämän pariin. Hän oli ensin [[Liittopankki Oy]]:n toimitusjohtaja ja sitten [[Helsingin Osakepankki|HOP:n]] johtokunnan jäsen sekä 1936-1946 Teollisuudenharjoittajain keskinäisen palovakuutusyhtiön toimitusjohtaja.